Joulun aikaan toivomme usein lämpöä, läheisyyttä ja kiireettömyyttä. Tunnelma on ladattu odotuksilla: kynttilänvaloa, yhteisiä hetkiä, hyvää ruokaa, ehkä romanttistakin yhdessäoloa. Mielessämme on joulumainosten ja -elokuvien luomat kuvat olohuoneessa yhdessä olevasta perheestä samanlaisine pyjamoineen ja nauravine kasvoineen.
On helppo unelmoida juhlapäivistä, joissa myös parisuhde tuntuu erityisen harmoniselta.
Mutta mitä tapahtuu, kun nämä toiveet törmäävät arjen jännitteisiin – väsymykseen, perhekuvioihin, suvun odotuksiin tai ihan vain siihen, että kumppani unohtaa taas ostaa sen joululahjan, jota viimeiset puoli vuotta yritin vihjailla toivomani. Joulu ja juhlapyhät voivat joko vahvistaa parisuhteen kytköstä tai nostaa pintaan asioita, joita ei ole arjessa ehditty eikä ehkä uskallettu kohdata.
Ehkä tärkein lähtökohta on hyväksyä, että juhlapyhät eivät tule “korjaamaan” mitään automaattisesti. Ne pikemminkin tuovat esiin sen, mikä suhteessa jo muutenkin elää.
Sano odotukset ääneen – älä anna hiljaisten toiveiden tehdä tepposia
Useimpien joulun ristiriitojen juuret ovat tässä:
“Olisin toivonut, että…”
“Ajattelin, että sinä…”
“Luulin, että me…”
Hiljaiset odotukset ovat pettymysten kantaisä. Niitä on kaikilla, mutta harva sanoo niitä ääneen. Kun juhlat lähestyvät, kannattaa pysähtyä yhdessä ja kysyä:
- Mitä minä toivon tältä joululta?
- Mihin minä oikeasti jaksan tänä vuonna panostaa?
- Mitä me teemme yhdessä ja missä voimme hellittää?
Rehellisyys, myös epätäydellinen ja haparoiva sellainen, luo yhteyden. Joulussa ei ole kyse suurista eleistä vaan siitä, että molemmat ymmärtävät missä toinen menee – ja mitä hän tarvitsee.
Stressi ja tunnelma – arjen väsymys ei katoa kuusen pystytyksellä
Moni valmistautuu jouluun “täydellisyyden kautta”, mutta uupunut ihminen ei muutu pyhien kynnyksellä harmoniseksi joulun hengeksi. Jos syksy on ollut raskas, se tulee juhlaan mukana. Väsymys ei ole heikkous, se on tilannetieto.
Pieni realismiannos helpottaa:
- Jos voimavarat ovat vähissä, se näkyy myös suhteen dynamiikassa.
- Jos molemmat väsyvät suvun kanssa säätämiseen, ärtymys ei ole parisuhdevika vaan hermoston tapa kertoa, että nyt riittää.
- Jos läheisyys ei löydä tietään kaiken keskellä, se ei kerro rakkauden puutteesta vaan kuormituksen määrästä.
Juhlasta tulee helpompi, kun tekee tilaa myös levolle ja toipumiselle, ei vain ohjelmoiduille suorituksille. Jouluna yhden vuorokauden aikana ei tarvitse ehtiä keittää puuroa, leipoa pipareita ja torttuja, käydä haudoilla, laskea pulkkamäkeä, tehdä sukulaiskierrosta ja viettää molempien puolten sukulaisten kanssa aikaa, käydä joulukirkossa ja joulusaunassa sekä rentoutua joulusiiderin äärellä (kuten Siskonpeti -jakson jouluparodiassa)
Erilaiset perinteet ja taustat – kenen joulu tämä on?
Harva pari on kasvanut samanlaisten joulutraditioiden äärellä. Kun kaksi maailmaa kohtaa, syntyy helposti hankausta; toinen haluaa viettää pyhät omien lasten tai vanhempien kanssa, toinen kaipaa rauhaa ilman sukulaiskierrosta, toiselle joulu on iso juhla, toiselle “ihan kiva päivä”.
Erityisesti uusperheissä ja laajoissa suvuissa joulusta tulee helposti logistinen maraton, joka muistuttaa enemmän projektinhallintaa kuin juhlaa.
Toiselle voi olla tärkeä perinne lukea jouluevankeliumi ja toiselle pelata lautapelejä. Yhteinen tärkeitä asioita yhteen sovittava joulu syntyy realistisilla odotuksilla, omien toiveiden ja tarpeiden ääneen sanomisella ja neuvottelemalla.
Itsetuntemus – miten oma mieli vaikuttaa yhteiseen juhlaan
Juhla tuo esiin paljon tunteita: iloa, nostalgiaa, mutta myös surua, ikävää ja paineita. Moni huomaa yllättäen palaavansa lapsuuden rooleihin, vaikka ikää on kertynyt jo reilusti.
Kun tunnistaa omat reaktionsa, pystyy paremmin erottamaan sitä, mikä tunne liittyy kumppaniin, mikä omaan historiaan ja mikä on vain pyhien yleistä kuormitusta.
Parisuhde ei kaipaa täydellistä kumppania, vaan kumppanin, joka tuntee itseään edes vähän ja uskaltaa kertoa, milloin on herkillä tai ylirasittunut.
Itsemyötätunto toimii yllättävän hyvin myös juhlapyhinä. Oman vajavaisuuden hyväksyminen usein lientää myös parisuhteen jännitteitä.
Pienet teot tekevät joulun – ei täydellinen näyttämö
Suurin virhe on ajatella, että joulun pitäisi olla erityinen, koska kalenteri niin määrää. Parisuhteelle tärkeintä on hetket, joissa olette aidosti yhdessä. Lyhyt kävely pakkasilmassa, keskustelu kuusen äärellä ilman kännykkää, toisen kädestä kiinni pitäminen, vaikka sanat ovat vähissä ja pikkuinen ”armo” molemmille, kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan.
Joulu voi olla juuri niin hyvä kuin teidän tämänhetkinen arkenne ja voimavaranne sallivat. Jos se on lämmin ja lempeä, se riittää. Jos se on välillä karhea ja kyyneleinen, sekin riittää.
Juhlapyhissä ei testata parisuhteen laatua, vaan vahvistetaan sitä, mikä on jo olemassa.
Joulun lahja voi olla jotain yllättävän yksinkertaista
Jos jotain toivoisin jokaisen parin joulupakettiin, se olisi tämä: Rohkeus olla aito, keskeneräinen ja rehellinen toiselle. Ei täydellistä kotia, ei virheetöntä tunnelmaa, ei romanttista elokuvaa. Vain kaksi ihmistä, jotka yrittävät parhaansa ja kuulevat toisensa.
Siitä syntyy usein paljon kauniimpi joulu kuin mistään käsikirjoituksesta.
Kirjoittajasta
Katri Talvitie, Psykoterapeutti
Katri Talvitie on psykoterapeutti, joka tukee yksilöitä, pareja ja perheitä elämän kriiseissä, ihmissuhdehaasteissa ja vuorovaikutuksen solmukohdissa. Hänen vastaanotollaan on turvallista pysähtyä yhdessä sen äärelle, mikä on vaikeaa — joko yksin tai kumppanin kanssa.
Asiakkaat kuvaavat Katria lämpimäksi, tasapuoliseksi ja lempeästi ajatteluja haastavaksi terapeutiksi.
