Tunteista, tunneälyykyydestä, empatiasta ja kiltteydestä on tullut trendi. Se on kaunis vastapaino yksilökeskeisyydelle, koville arvoille ja tehokkuudelle. Samalla se pakottaa jokaista peilaamaan omaa itseään tavoilla, jotka ovat haastavia ja joskus kivuliaita. Kovassa maailmassa miehen on oletettu olevan jämäkkä, looginen, vahva kallio. Kun traditioon liitetään trendin pehmeät arvot, on tunnelma ristiriitainen.
On myös trendikästä puhua maskuliini- ja feminiinienergioista. Vaikka metaforat ovat terapiatyömme ytimessä, tunteiden jaotteleminen näin ei välttämättä aja joustavaa ja moniulotteista ajatusta tunteista ja tunteiden kokijasta. Meistä jokaisella on monenlaisia tunteita, jokainen kokee ne omalla tavallaan ja käyttäytyy itselleen uskollisesti.
Näkyväksi parisuhteessa
Parisuhteessa miehen tunteet voivat olla hyvin syviä, monimutkaisia ja yhtä monipuolisia kuin naisenkin – mutta niiden ilmaiseminen voi toisinaan olla vaikeampaa, sosiaalisesti opittujen mallien (representaation) puuttuessa.
Mies kokee rakkautta usein teoissa: esimerkiksi huolenpidon, luotettavuuden tai läheisyyden kautta. Hän saattaa osoittaa tunteitaan tekemällä asioita toisen hyväksi, haluamalla viettää aikaa kumppanin kanssa ja tukemalla kumppania vaikeina hetkinä sanojen ja puhumisen sijaan.
Monet miehet kokevat painetta olla vahvoja, ratkaisuja tarjoavia ja kontrollissa tunteistaan. Tällöin kumppanin hyväksyntä ja ymmärrys voi tuntua elintärkeältä – erityisesti silloin, kun mies uskaltautuu näyttämään haavoittuvuuttaan.
Usein vastaanotolla kuulemme miehen sanoittavan, kuinka parisuhteen ristiriitatilanteissa hänen tunteensa sivuutetaan, häntä ainoastaan syytetään ja jää olo, ettei hänen tunteillaan ole merkitystä naisen tunteiden rinnalla.
Kumppani saattaa ”vaatia” läheisyyteen, itkeä, käyttäytyä hyökkäävästi ja syyttävästi ja tämä saa miehen vetäytymään kuoreensa. Usein mies tekee mitä tahansa, jotta kumppanilla olisi hyvä olla. Ratkaisuna tähän saattaa olla se, että joko kumppania hyvitellään ja omat tunteet sivuutetaan tai sitten vetäydytään tilanteesta kokonaan. Tällöin kumppani jää ilman kovasti kaipaamaansa reaktiota.
Tukahduttaminen on toimiva suoja
Liian usein miehet ovat oppineet tukahduttamaan tai ohittamaan tunteitaan. Tällöin keskustelut suhteesta voivat tuntua uhkaavilta, tunteista puhuminen voi olla vierasta tai vaikeaa tai reaktio voi olla passiivinen (vetäytyminen) tai defenssiivinen (ärtymys). Viha on tyypillinen suojatunne, joka voi itsessään olla kokijalleen pelottava tai häpeää tuottava.
Miehillä voi olla vaikeuksia sanoittaa epävarmuutta, surua, yksinäisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. Pelko hylätyksi tulemisesta tai siitä, ettei kelpaa omana itsenään, voi piillä syvällä – ulospäin pelko saattaa näkyä edellä mainittuna vetäytymisenä tai ärtyneisyytenä, koska sanoja on vaikea löytää.
Se, ettei mies puhu tunteistaan, ei tarkoita, etteikö hän niitä kokisi. Usein ne ovat vain pinnan alla, odottamassa turvallista tilaa tulla esiin.
Läheisyys on tyypillinen yhteydenkokemuksen aktivoiva tilanne
Monet miehet kokevat läheisyyttä fyysisen kontaktin kautta (esimerkiksi seksi, halaaminen), yhdessä tekemisen kautta (esim. harrastukset, projektit) tai jaetun hiljaisuuden kautta. Nämä voivat olla miehelle yhtä merkityksellisiä kuin syvälliset keskustelut toiselle.
Parisuhteessa tämä aiheuttaa usein riitoja ja kasvavaa tyytymättömyyttä, koska sanoittamattomat tunteet alkavat tehdä ymmärtämättömyyden juopaa kumppaneiden välille.
Jokainen kaipaa pohjimmiltaan kumppanilta tunnetta, että hän kelpaa sellaisena kuin on. Millainen muutos olisi mahdollista, jotta tämä kummankin osalta täyttyisi?
Kirjoittajat
Liina Sievers on toimintaterapeutti ja erityistason seksuaaliterapeutti (NACS). Hän on suorittanut psykoterapian, kognitiivisen lyhytterapian, hyväksymis- ja omistautumisterapian sekä liikuntalääketieteen opintoja ja työskennellyt pitkään liikunta- ja hyvinvointialalla valmennus- ja koulutustehtävissä. Liina työskentelee Väestöliiton Terapiapalveluissa auttaen asiakkaitaan seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvissä haasteissa ja kysymyksissä.
Ville Haikola on yksilöpsykoterapeutti ja pariterapeutti, joka työskentelee Väestöliiton Terapiapalveluissa Helsingin toimipisteellä. Työotteeltaan Ville on utelias, kannustava, rauhallinen ja myötäelävä. Yksilötyöskentelyssä hän keskittyy tunteisiin sekä menneisiin ja nykyisiin ihmissuhteisiin, tavoitteenaan lisätä ymmärrystä omasta kokemusmaailmasta ja joustavuutta elämän haasteiden keskellä. Pariterapiassa painopiste on yhteyden, luottamuksen ja turvallisuuden vahvistamisessa sekä lempeän ja suoran vuorovaikutuksen tukemisessa. Ville toivottaa tervetulleiksi myös normatiivisten suhdemuotojen ulkopuolella elävät parit.
