Vanhemmat toivovat, että omalla aikuiseksi kasvaneella lapsella asiat olisivat hyvin. Näihin toiveisiin kuuluu yleensä, että aikuistunut lapsi saisi elää terveenä, hänellä olisi hyviä ihmisiä ympärillään, ehkäpä parisuhde, mukava koti ja riittävä toimeentulo. Osa vanhemmista toivoo myös lapselleen menestystä, jotkut työnsä jatkajaa tai suvun perinteiden vaalimista.
Monet vanhemmat koittavat auttaa lastaan alkuun aikuisuudessa, antavat hyviä neuvoja tai konkreettisesti rahaa ja varallisuutta. Vaikka lapselleen toivoisi hyvää ja vanhempi ajattelee tehneensä kaikkensa lapsensa eteen, tuo elämä usein mutkia ja vaikeuksia aikuisen lapsen elämään ja myös tämän ja vanhemman välille. Kun aikuinen lapsi ei otakaan enää huolenpitoa vastaan tai asettaa sille ehtoja, mitä vanhemman pitäisi ajatella tai miten toimia? Entä silloin, kun lapsi sanoutuu irti turvallisen toimeentulon antaneesta työpaikasta, lähtee hullun rakkauden perään jättäen sen hetkisen puolisonsa tai ei enää vastaa hyvää tarkoittavan vanhempansa viesteihin?
Kun apu ei kelpaa tai yhteys katkeilee
Joskus käy niin, että vanhemman ja aikuisen lapsen välit kiristyvät. Kanssakäyminen alkaa sisältämään paljon kielteiseksi koettuja tunteita. Lapsi saattaa kokea vanhempansa neuvot omaan elämäänsä sopimattomiksi tai sitten ne vain ärsyttävät häntä. Usein taloudellinen apu otetaan vastaan, mutta siihen ei haluta liittyvän ehtoja. Välillä voi olla, että esimerkiksi raha otetaan vastaan, mutta se ei kuitenkaan paranna vanhemman ja lapsen välejä. Vanhempi ehkä epätoivoisesti etsii ratkaisuja aikuisen lapsen elämään, sekä myös vanhemman ja lapsen väleihin. Vanhempi kenties koittaa pitää yhteyttä, johon lapsi vastailee laiskasti, harvakseltaan tai ei juurikaan vastaa vanhemmalleen. Aikuinen lapsi saattaa jopa kieltää vanhempaansa ottamaan yhteyttä. Vanhempi käyttää aikaansa ja voimavarojaan pohtien, mikä on vialla. Ajatukset risteilevät huolissa, jotka liittyvät lapsen ihmissuhteisiin, opiskeluun, toimeentuloon, mielenterveyteen ja ehkäpä myös päihteiden käyttöön. Jotkut vanhemmat, ehkä huomaamattaan, pyrkivät miellyttämään lastaan eri tavoin. Näihin pyrkimyksiin jotkut aikuiset lapset vastaavat välinpitämättömästi, torjuvasti tai vetäytyen entistä enemmän suhteesta.
Vastuuta ja kunnioitusta
Vanhemman on hyvä pysähtyä ajattelemaan suhdettaan jälkeläiseensä ja huomaamaan omat tunteet, jotka liittyvät lapseen ja heidän suhteeseensa. Onko kyse lapsesta vai vanhemmasta? Kun lapsi kasvaa ja aikuistuu, hänen tulee päästä itsenäistymään. Myös vanhemman ja lapsen suhde muuttuu ja sen tulee antaa muuttua. Aikuisen lapsen tulee vähitellen kyetä ottamaan itse vastuuta omasta elämästään. Jos hänen toimintansa ei ole vastuullista, hän saa kohdata seuraukset ja voi oppia asioita elämästään ja itsestään. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuista lasta ei tueta. On hienoa, jos vanhempi on saatavilla, valmiina kuuntelemaan ja pohtimaan lapsensa elämän haasteita ja myös jakamaan iloja ja onnistumisia. Joissakin tilanteissa voi myös taloudellinen tuki olla paikallaan, jos siihen on vanhemmalla mahdollisuus, ja jos se ei kuitenkaan estä lasta yrittämästä myös itse ratkaista elämänsä haasteita.
Jos aikuinen lapsi tekee ratkaisuja, jotka hänen vanhempansa arvelee huonoiksi, voi hän ottaa asian puheeksi. Sen tulee kuitenkin tapahtua kunnioittavasti eikä painostaen. Vanhempi voi kertoa oman näkemyksensä, mutta muistettava, että ratkaisu on lapsen, joka on jo aikuinen. Elämässä voi olla myös tilanteita, jotka tuntuvat vanhemman näkökulmasta erittäin haastavalta. Tällaisia voivat lapsen parisuhde, joka sisältää väkivaltaa tai päihteiden ongelmallinen käyttö. Tällöin vanhempi voi selvittää tahoja, josta voi saada apua ja voi ohjata lastaan avun piiriin. Näissä tilanteissa pulmat voivat tuntua niin vaikeilta, että ne kaappaavat myös vanhemman hyvinvoinnin. Näissäkin tilanteissa on viime kädessä aikuisen lapsen vastuulla ottaa apua vastaan.
Vanhemman hyvinvointi
Suhde omaan aikuiseen lapseen voi mennä joskus todella vaikeaksi. Mistä sen voi huomata? Jos vanhempana huomaat, että sivuutat jatkuvasti omat tarpeesi tai pyrit kaiken tavoin miellyttämään lastasi, sinun on syytä pohtia ja työstää omaa tilannettasi. Jatkuva lapsen elämän miettiminen ja murehtiminen kuluttaa voimavarojasi ja jonkun ajan kuluttua, ei ehkä mikään arkinen asia tunnu tuottavan mielihyvää. Yrität ehkä saada tietoa aikuisen lapsen elämästä ja auttaa kaikin tavoin. Apusi ei kuitenkaan tunnu ratkaisevan tilannetta. Ehkäpä koet, että mitkään tekemäsi asiat eivät riitä ja pitäisi ponnistella enemmän, että saat pidettyä lapsesi tilanteen tai teidän suhteenne tasapainossa. Toisinaan on myös vaikea huomata, milloin oman lapsen vuorovaikutus on ärtynyttä ja omasta tilanteesta kumpuavaa ja milloin se jo muistuttaa huonoa käytöstä tai jopa henkistä väkivaltaa. Jos pohdit tätä, kuuntele omaa tunnereaktiotasi, kun olette yhteydessä. Tuntuuko keskinäinen kommunikointi erityisen ahdistavalta tai jopa pelottavalta?
Olet ehkä tullut kohtaan, jossa on tärkeää tunnistaa oma pelkosi ja myös ne haitalliset vuorovaikutusmallit, jotka ovat saattaneet teidät tähän tilanteeseen. Terapeutti voi auttaa tunnistamaan omat rajasi ja löytämään jälleen oman mielekkään elämänsisällön. Vanhemman aiempaa selkeämpi, myös omat tarpeet huomioiva kommunikointi, voi parantaa myös välejä aikuiseen lapseen. Toisinaan myös lapsi voi olla halukas lähtemään terapeuttiseen keskusteluun vanhempansa, tai molempien vanhempien kanssa.
Mitä vanhempi voi tehdä?
Aikuisen lapsen vanhempana, voit kuunnella lastasi. Joskus omaa lasta on vaikea kuunnella, jos hän puhuu vaikean tunteen siivittämänä ja vastuuttaa vanhempaansa esimerkiksi huonovointisuudestaan. Vanhemmasta voi tuntua, että lapsi ei halua kuunnella, vain purkaa mieltään. Keskinäinen kunnioitus on tärkeää. Jos puolin tai toisin ylitetään toisen rajoja ja käytös toista kohtaan on ikävää, ei rakentava ja luottamusta sisältävä suhde voi kasvaa. Joskus ulkopuolinen apu voi olla tarpeen. Se voi olla yhteistä keskustelua perheterapeutin tuella. Jos lapsi ei ole valmis tulemaan terapiakerroille, tai yhteinen terapia ei ole ajankohtaista, voi vanhempi mennä keskustelemaan terapeutin kanssa yksinkin tai puolison kanssa yhdessä. Yleensä keskustelu auttaa jäsentämään tilannetta ja näkemään paremmin sen mihin oma vastuu ulottuu ja miten käsitellä tilanteen nostamia tunteita. Toivon pilkahdus ja hauraskin sopu lapsen kanssa voi olla arvokas. Läheisten tuki on tärkeä aikuisellekin lapselle. Kuitenkin hän päättää omaan elämäänsä liittyvistä asioista ja yhteyden synnyttäminen, säilyttäminen ja hoitaminen edellyttää molempien osapuolten tahtoa ja valmiutta.
Marja Laakso
psykoterapeutti, perhe- ja pariterapeutti, työnohjaaja (STOry)
Kirjoittaja toimii terapeuttina ja työnohjaajana Väestöliiton Terapiapalveluissa