Lapsi ja vanhempien ero

Lapsi tarvitsee molempia vanhempiaan ja erityisesti vanhempia, jotka ovat toimintakykyisiä ja ajattelevat lapsensa etua. Eron jälkeen asioiden järjestäminen on aina vanhempien vastuulla, vaikka ammattilainen auttaisikin matkan varrella.

Vanhempien ero horjuttaa lapsen turvallisuuden tunnetta. Asiat lapsen ympärillä muuttuvat, erityisesti ne lähimmät ihmissuhteet, joista lapsi on tottunut hakemaan turvaa ja lohtua. Kun lapsi ei enää näe päivittäin molempia vanhempiaan, ikävä ja joskus myös huoli poissaolevasta vanhemmasta kasvaa.

Useiden samanaikaisten muutosten tiedetään olevan stressitekijä lapselle. Eron myötä jatkuvuuden tunne häviää tai ainakin hetkeksi väistyy. Ero muuttaa usein taloudellista tilannetta ja esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. Lapsi kuitenkin hyötyy siitä, että rutiinit pysyvät silti samoina; hoitopaikat, asuinympäristö. Tuttu opettaja, urheiluseuran aikuinen tai sukulainen voi tukea vahvasti lapsen hyvinvointia.

Eroriidat eivät kuulu lasten elämään

Se, miten vanhemmat hoitavat eronsa, vaikuttaa lapseen. Näkeekö lapsi ympärillään ihmiset, jotka kykenevät puhumaan toisistaan arvostavasti ja ystävälliseen sävyyn. Saako lapsi tukeutua molempiin ja kertoa heille molemmille arjen asioistaan, myös siitä toisesta vanhemmasta. Saako lapsi näyttää tunteitaan, harmejaan ja ilon aiheita.

Avioero on usein kaikille osapuolille yhteinen surun aihe. Aikuinen suree omalla tavallaan; yksi käy useammin lenkillä, toinen ottaa yhteyttä ystäviinsä. Lapsi tarvitsee tuossa suruprosessissa omia vanhempiaan tueksi. Vanhempien tulee tarjota lohtua lapselle ja kyetä keskustelemaan hänen kanssaan ikätasoisesti. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän turvan tarjoaminen on fyysistä, syliin ottamista.

Isomman lapsen mielessä avioero näyttäytyy toisenlaisena, huolenaiheet ovat erilaisia ja niistä voi jutella syvällisestikin. Lapsi tarvitsee vanhemman, joka on kiinnostunut kuulemaan hänen ajatuksiaan ja tunteitaan ja on paikalla kun lapsi kertoo asioistaan.

Vanhempien tulisi kyetä olemaan aikuisia ja hoitamaan aikuisten asiat keskenään. Lasta ei tule kuormittaa kysymällä, kuinka asiat tulisi järjestää – se on aikuisten tehtävä. Riiteleminen lapsen kuullen vaikkapa asumisratkaisuista, saa aikaan sen, että lapsi kokee aiheuttavansa riitoja vanhemmilleen. Erityisen haitallista on haukkua toista vanhempaa lapselle, koska molemmat vanhemmat ovat lapsen lähimpiä ihmisiä.

Huolehdi itsestäsi kriisin keskellä

Avioero on siis haaste vanhemmalle. On kyettävä tekemään isoja päätöksiä asumiseen liittyvistä ratkaisuista, jaettava omaisuutta, sovittava elatuksesta, samaan aikaan myös käytävä töissä, kestettävä omat voimakkaat tunteet ja mietittävä lapsen parasta. Moni kokee syyllisyyttä. Suurimmassa tunnekuohussa tunteet vievät ja oma ahdistus halutaan ratkaista nopeasti ja tehokkaasti. Osa kokee myöhemmin, että nuo nopeasti tehdyt ratkaisut eivät olleet parhaita mahdollisia, vaikka siinä hetkessä tuntuivatkin juuri oikeilta ja harkituilta.

Kannattaa miettiä, miten tukea omaa hyvinvointiaan. Aikuinenkin hyötyy siitä, että nukkuu hyvin, syö säännöllisesti ja liikkuu säilyttäen siten toimintakykyään. Kriisitilanteissa on inhimillistä unohtaa nämä perusasiat ja jotenkin vain liukua arkea eteenpäin. Erossa koettu tunnemyräkkä ja mahdolliset kommunikaatiovaikeudet kumppanin kanssa eivät lamaa toimintakykyämme, jos muut osat arkea toimivat. Osa selviää lähiverkostonsa tuen avulla ja osa haluaa hakea ulkopuolista näkökulmaa.

Joskus perhetilanteet muuttuvat nopeasti. Asioiden hoitaminen esimerkiksi perheneuvolan vastaanotolla voi auttaa läpikäymään asioita, joista on tehtävä päätös. Jos vanhemmat ottavat aikalisän, sen aikana on mahdollista selvitellä vaihtoehtoja harkitumpiin ratkaisuihin. Aikalisä vähentää joskus riitelyä ja edesauttaa pelisääntöjen sopimista.

Monen eroavan mielessä pyörii pelkoja, joista osa on epärealistisia: Saanko tavata lastani, miten paljon maksan elatusmaksuja, miten saamme osituksen tehtyä, riittävätkö rahani kuten ennen, kumpi on lähihuoltaja. Usein ulkopuolisen avun koetaan rauhoittavan tilannetta niin, etteivät ratkaisut pohjaudu pelkästään tunteisiin.

Apu voi löytyä sovittelusta, jossa tavoitteena on luoda toimivampaa kommunikaatiota, sujuvampaa yhteistyötä ja kompromisseja. Perheasioiden sovittelua tarjotaan perheneuvoloissa ja yksityisillä vastaanotoilla. Osa hakee niin kutsuttua Follo-sovittelua käräjäoikeudesta.

Kaikista hankaluuksista huolimatta ero tarjoaa mahdollisuuden alkaa luoda uutta, omannäköistä tarinaa ja elämää.

Sirpa Pitkäniitty
psykologi, psykoterapeutti

Varaa aika puhelimitse: 09 2280 5267  tai  nettiajanvarauksesta.