Seksuaalinen haluttomuus
Seksuaalista halua on määritelty monesta näkökulmasta. Evoluutioteorian näkökulmasta seksuaalisella halulla on merkitystä ennen kaikkea ihmislajin säilyvyyden kannalta. Biologian näkemys korostaa halua viettinä ja tarpeena, mutta seksuaalinen halu on myös opittua ja vahvasti kulttuurisidonnaista. Halu voi herätä ulkoisista virikkeistä tai sisäisistä muistoista, tunteista ja ajatuksista. Halun syntyä edesauttavat kiinnostava kumppani, riittävä̈ psyykkinen ja fyysinen suorituskyky, hyvät aiemmat seksikokemukset, seksuaalinen itsetunto ja seksitaidot. Halu voi koostua seksuaalisista ajatuksista ja mielikuvista, kiihottavasta jännityksestä, odotuksesta ja laukeamisesta. Halun synnyn kannalta on tärkeä saada kokemus siitä, että on hyväksytty ja haluttu. Silloin on helppo siirtyä ajattelemaan innostavia seksuaalisia ajatuksia ja virittäytyä tunnelmaan.
Haluttomuudeksi voi kuvata tilannetta, jossa seksuaalinen halu on vähentynyt tai kokonaan hävinnyt, mielenkiinnon tai halun tunne sekä motivaatio ja aktiivisuus on laskenut verrattuna entiseen, normaalina pidettyyn tilanteeseen. Pitkittynyt seksuaalinen haluttomuus heijastuu myös alhaiseen fantasiatasoon, itsetyydytyksen määrään ja seksuaaliseen asennoitumiseen. Monet, jotka kokevat haluttomuutta, kuvaavat että voisivat elää ilman seksiä koko loppuelämän. Ajatus seksistä tuo mieleen enemmän ahdistavia ajatuksia kuin iloa ja nautintoa tuottavia positiivisia ajatuksia.
Haluttomuutta voidaan hoitaa seksuaaliterapian avulla. Haluttomuus onkin yksi tavallisimmista syistä hakeutua seksuaaliterapiaan. Usein pariskunnat kuvaavat, etteivät oikein osaa keskustella haluttomuuteen liittyvistä asioista tai keskustelu kääntyy herkästi riitelyksi. Lauseet ”vaimo ei anna” tai ”mies ei halua minua” ovat hyvin tyypillisiä. Kumppani voi kokea riittämättömyyttä ja jatkuva torjuminen etäännyttää entisestään. Usein aletaan vältellä tilanteita, joissa on pienikin mahdollisuus seksiin, tämän myötä läheisyys ja hellyys myös vähenevät arjessa. Haluavampi osapuoli voi tulkita tilanteen siten, että hänessä on jotain vikaa ja ettei ole riittävän haluttava tai seksikäs. Vähemmän haluava kokee syyllisyyttä joutuessaan jatkuvasti torjumaan kumppanin ehdotuksen. Vastentahtoinen rakastelu ei tuo suhdetta lähemmäksi vaan nimenomaan ajaa enemmän erilleen. Etenkin pitkään jatkunut haluttomuus saa aikaan sen, että pienikin läheisyys parisuhteessa voi laukaista ahdistusta.
Usein haluttomuuden taustalla on kommunikaatiohaasteita kumppanin kanssa, läheisyyden puutetta, yhteys kumppaniin on kateissa tai käsittelemättömiä ristiriitoja. Myös kontrolli, kiireinen elämä ja stressi ovat yleisiä syitä haluttomuuteen. Haluttomuus parisuhteessa on melko tavallista, ja haluttomuuden syyt ovat moninaiset. Psyykkiset, sosiaaliset, kulttuuriset, emotionaaliset ja hormonaaliset tekijät muodostavat kokonaisuuden ja kaikkien näiden vaikutus heijastuu seksuaaliseen haluun. Miehen ja naisen haluttomuus eivät juuri poikkea toisistaan haluttomuuden syiden ja hoidon suhteen.
Usein meillä riittää aikaa ja motivaatiota asioihin joista pidämme ja jotka tuottavat iloa. Jos arvottaa seksin tärkeäksi osaksi omaa hyvinvointiaan tai parisuhdetta, on hyvä pohtia, miten voi itse ottaa vastuuta halun lisäämiseksi. Seksuaaliseen haluun liitetään usein spontaanius. Kun alkuvaiheen kaltainen spontaani halu häviää, mielletään helposti halun kadonneen kokonaan. Seksuaalinen halu ei ole pysyvä tila, vaan se muuttuu elämäntilanteen mukaan. Halun eteen on joskus käytettävä enemmän aikaa ja tietoista päätöstä olla lähellä kumppania eroottisesti.
Jonna Räisänen
Seksuaaliterapeutti
Varaa aika puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.
