Kevätuhrin uusi koreografia – anna keho- ja tunnetietoisuuden tanssittaa sinua

Stravinskyn tunnetussa Kevätuhri-baletissa kevään tuloon liittyvässä rituaalissa uhriksi valitaan tyttö ja hän joutuu tanssimaan itsensä hengiltä. Juuttunut, toistuva liike saa hänet kuolemaan.

Kuin huomaamatta voimme löytää itsemme tuosta Kevätuhrin tytön roolista. Olemme kovaa vauhtia tanssimassa henkeä itseltämme, ja usein ilman, että kukaan on meitä tuohon rooliin valinnut. Saatamme ajelehtia vailla suuntaa, teemme työtä, joka kuluttaa kohtuuttomasti voimavarojamme tai elämme ihmissuhteissa, joissa toteutamme toisteista ja uuvuttavaa koreografiaa. Oma toimijuutemme on hapertunutta, toisin valitsemisen vaihtoehdot tuntuvat olevan ulottumattomissamme.

Toimijuus tarkoittaa kykyä ja halua vaikuttaa aktiivisesti omiin asioihin. Toimijuuteen liittyy tahdonalaisuus, harkitsevuus, vastuullisuus ja rajaaminen. Toimijuuden vastakohta on uhriutuminen, jolloin vallalla on käsitys, että en itse pysty vaikuttamaan tilanteeseen ja että omat olosuhteet johtuvat vain muista. Toimijuuden heikentymisen prosessi on yhteydessä myös autonomisen hermoston toimintaan eli se on vaistonvaraista ja syvästi kehollista. Kehoyhteyden palauttaminen ja tunteisiin tutustuminen on keskeistä toimijuuden tukemisessa.

Toimijuuden haurastumisen taustalla on usein vaikeus tunnistaa omia tunteita ja tarpeita. Tunteet voivat ilmetä epämääräisenä ahdistuksena, lamaantuneisuutena tai reaktiivisena käytöksenä. Tunteiden tunnistamisen ollessa vaillinaista, ei myöskään tarve tunteen taustalla hahmotu – en enää tiedä mitä tarvitsen. Usein työuupuneet tai läheisriippuvaisessa suhteessa elävät tunnistavat itsensä tästä liiankin hyvin.

Etäisyys omiin tunteisiin ja tarpeisiin ja samalla siis toimijuuteen voi olla pitkän ajanjakson tulosta. Moni meistä on tullut peilatuksi vajavaisesti tai vääristyneesti varhaisissa vuorovaikutussuhteissamme, kuinka voisimmekaan myöhemmin tunnistaa olojamme. Kohtaamattomuudesta syntyneet tunteet ovat voineet olla niin intensiivisiä, pelottavia ja yksinäisyyden lävistämiä, että on ollut viisaampaa alkaa vältellä niitä. Edes jonkinlaisen elämänlaadun varmistaaksemme säästämme itseämme noilta turvattomilta olotiloilta. Hiljalleen ja tiedostamattomasti opimme katkaisemaan yhteyttämme kehoon, tunteiden kehtoon, ja alamme esimerkiksi pienentämään hengitystä tai panssaroimme kehomme kroonisilla lihasjännityksillä.

Haemme turvattomaan olotilaan turvaa vaistonvaraisesti. Muovaudumme ympäristöömme sopivaksi, alamme säädellä sisäistä tasapainoamme ja hermoston toimintaa vuorovaikutussuhteiden kautta. Yksi lopettaa ääriviivojensa piirtämisen ja vastaa ”kaikki käy”, toinen kontrolloi ja raivoaa, että saisi edes hetken tuntea turvaa. Joku ryhtyy ihailu- ja kehukerjäläiseksi, pyrkii täydellisiin suorituksiin välttääkseen kivuliaan häpeän tunteen. Tanssi juuttuu, uuvuttava liike toistuu.

Juuttuneen koreografian purkamiseksi, toimijuuden palauttamiseksi ja vahvistamiseksi on oleellista tulla tietoiseksi omista ”tehdasasetuksista”: millaisin ehdoin olen saanut olla olemassa ja mitä siitä kannan mukanani tässä hetkessä. Kuinka kohtelen itseäni emotionaalisesti on arvokas viesti tilanteestamme, ajattelustamme, asenteistamme ja tulkinnoistamme. Millaisia ovat nuo varhaiset sisäistykset, millaisella äänellä puhuttelen tänä päivänä itseäni, onko ääni lempeä, myötätuntoinen ja itseä ymmärtävä vai onko äänessä vaativa rankaisija, joka ei armoa tunne.

Tunteet vaikuttavat vahvasti tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, ne vaikuttavat toimijuuteemme. Toimijuutesi vahvistamiseksi voit kysyä itseltäsi millä tavalla toivot, että asiat olisivat toisin? Mihin kohtaan voisit vaikuttaa, millaisen konkreettisen tavoitteen tekisit tästä itsellesi? Kuka voisi tukea sinua?

Emme voi muuttaa menneisyyttämme, mutta voimme pysähtyä pohtimaan, mitä lempeä, ymmärtäväinen ja rauhoittava olento sanoisi nähdessään kevätuhrin vimmaisen tanssin, itseään hengiltä tanssivan ihmisen. Millainen olisi sinun ikioma ja uusi koreografia, myötätuntoisella katseella rakennettu?

Kirsi Törmi on hahmoterapeutti, työnohjaaja, sosionomi ja tutkijatohtori. Hän pitää vastaanottoa Väestöliitossa Helsingissä ja Kajaanissa. Kirsin erityisosaamisalueena ovat toimijuuden, osallisuuden ja kehotietoisuuden traumasensitiiviset prosessit, joiden parissa hän työskentelee myös tutkijana Taideyliopiston tutkimuskeskus Ceradassa.

Jos kaipaat apua, tietoa tai terapeuttista tukea, voit varata ajan hänelle puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.