Mitä on masennus?
Masennus on varsin yleinen sairaus ja näkyy useilla elämänalueilla yhtäaikaisesti: mielialassa, fyysisessä terveydessä, sosiaalisissa suhteissa ja toimintakyvyssä. Suomen väestöstä 10–15 % kärsii lieväasteisesta masennuksesta ja n. 5 % vakavasta masennustilasta (Huttunen, Lääkärikirja Duodecim, 2018). Masennus on koskettanut todennäköisesti lähes jokaista suomalaista jossakin muodossa. Se on voinut koskea itseä, kumppania, lasta, työkaveria, sukulaista tai ystävää.
Lääketieteellinen määrittely masennustilalle on usein tarkempi kuin masennus tai masentuneisuus käsitteenä arkikielessämme. Suomessa puhutaan lääketieteellisesti masennustiloista, jotka jaetaan oirekuvan mukaisesti lievään, keskivaikeaan tai vaikeaan. Lievää masennusta sairastava selviää usein vielä arkielämästä, kykenee ylläpitämään ihmissuhteita ja kykenee työhön tai opiskeluun, vaikkakin nämä saattavat vaatia ylimääräistä ponnistelua. Vaikea masennus voi olla kokonaisvaltaisesti lamauttava, vaikeaoireinen ja joskus sairaalahoitoakin vaativa tila. Masennustiloilla on alttius uusiutua. Vakavampien masennustilojen jälkeen todennäköisyys sairastua myöhemmin uuteen masennusjaksoon on n. 50 % (Huttunen, Lääkärikirja Duodecim, 2018) ja jokainen uusi masennusjakso kasvattaa todennäköisyyttä entisestään ilman asianmukaista hoitoa.
Masennus on monimuotoinen sairaus, joka on oireiden mukaan jaoteltavissa erilaisiin alatyyppeihin, joissa masennuksen alkusyyt, oirekuva ja kesto poikkeavat toisistaan. Oireita voi ilmetä myös ilman varsinaista masennustilaa, esimerkiksi somaattisten sairauksien tai muiden mielenterveyshäiriöiden yhteydessä.
Alatyyppejä ovat:
- Psykoottinen masennus, johon liittyy muiden masennusoireiden lisäksi usein harhaluuloja, harhoja ja todellisuudentajun häiriintymistä.
- Synnytyksen jälkeinen masennus, jolloin suurella osalla äideistä esiintyvä lievä masentuneisuus muuttuu pidempikestoiseksi ja vakavammaksi oirekuvaksi, johon voi liittyä tyypillisten oireiden lisäksi myös vaikeus kiintyä vauvaan, ahdistus, itkuisuus, syyllisyyden ja pelon tunteita vauvaa kohtaan.
- Pitkäaikainen masennus (dystymia), jonka oirekuva on varsinaista masennustilaa lievempi, mutta kestänyt lähes yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta.
- Melankolinen masennus, jolle ominaista on puute tuntea mielihyvää, aamuöinen herääminen, oirekuvan vaikeampiasteisuus aamuisin, ruokahalun väheneminen, voimakkaat syyllisyydentunteet ja fyysinen kiihtyneisyys tai hidastuneisuus.
- Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot, jotka voivat vuorotella mania- tai hypomaniajaksojen kanssa.
- Vuodenaikoihin liittyvät masennustilat, kuten kaamosmasennus, jossa masennusjaksot esiintyvät säännöllisesti tiettynä vuodenaikana ja oireet lievittyvät muina vuodenaikoina.
- Epätyypilliset masennustilat, jolloin mieliala voi olla reaktiivinen, ruokahalu ja unentarve on lisääntynyt, hylkäämisen kokemus ja voimattomuuden tunne korostuneita.
Mistä tietää onko masentunut?
Masennuksella on yhtä monta tarinaa kuin on masentuneitakin. Oireet saattavat toisinaan olla muuta, kuin mihin masennus tyypillisesti yhdistetään. Masennusta kuvataan usein synkin värein sekä alakulon ja kuoleman symbolein. Masentuneita esittävissä kuvissa ihmiset katsovat maahan, näyttävät surullisilta, hautaavat kasvonsa käsiinsä. Värit ovat haaleat ja harmaansävyiset. Vaikka tämä voikin olla totta, masennus ei ole kuitenkaan vain surua, epätoivoa ja synkkyyttä. Se on paljolti sitä, mutta myös sosiaalinen, iloinen, reipas ja menestyvä ihminen voi olla masentunut. Ulkoisen olemuksen tai käyttäytymisen perusteella ei voi tunnistaa kuka on masentunut ja kuka ei.
Masennuksen keskeinen oire on mielialan ja mielihyvän kokemisen lasku. Mielialan laskun ja mielihyvän kokemisen puutteen tulee esiintyä suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan yhtäjaksoisesti. Masennustilan diagnosointi edellyttää kuitenkin myös useita samanaikaisia muita oireita. Tyypillisiä oireita ovat unihäiriöt, itsetuntoon liittyvät muutokset, vetäytyminen ihmissuhteissa, aktivaatiotason muutokset, kognitiiviset oireet, mielihyvän ja nautinnon kokemisen puute, painon ja ruokahalun muutokset, seksuaalisen käyttäytymisen muutokset, kipuoireet ja toivottomuus sekä kuolemaan liittyvät ajatukset. Masennukseen liittyvät oireet aiheuttavat usein kärsimystä masentuneelle itselleen sekä hänen läheisilleen.
Masennukseen sairastuminen ei ole valinta, eikä masennukseen sairastunut myöskään ole syyllinen tilanteeseensa. Sairastumisen syitä ei edelleenkään täysin tunneta. Masennukselle altistavista tekijöistä osa on geneettisiä ja osa ympäristöön liittyviä riskitekijöitä. Riskitekijöitä voivat olla suuret hyvinvointia tai itsetuntoa heikentävät elämänmuutokset, menetykset, tunneilmaisultaan tukahduttava ympäristö, surematon suru, traumaattiset elämän tapahtumat, ristiriidat ihmissuhteissa, tietyt persoonallisuuden piirteet ja synnynnäinen temperamentti, päihteet ja fyysinen tai psyykkinen sairastuminen. Masennusta voivat ylläpitää myös opitut ja sisäistetyt ajattelu- ja toimintamallit. On myös olemassa masennukselta suojaavia tekijöitä kuten sosiaalinen tukiverkosto ja yksilön kyky selviytyä ja palautua vaikeista elämäntilanteista. Sairastua voi kuitenkin kuka tahansa geneettisestä alttiudesta, riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä huolimatta. Tasainen ja hyvä elämä ei tarkoita, etteikö ihminen voisi sairastua masennukseen ja toisaalta suuret vastoinkäymiset ja kuormitustekijät elämässä eivät johda kaikilla masennukseen.
Suuntaa-antavan masennustestin voi helposti tehdä verkossa esimerkiksi Mielenterveystalon sivulla. Testi ei itsessään vielä riitä diagnoosin tekemiseen, mutta voi toimia tukena arvioinnissa. Jos epäilee masennusta itsellään tai läheisellään, kannattaa hakeutua tai kehottaa läheistä hakeutumaan esimerkiksi omalle terveysasemalle tai työterveyshuoltoon, jossa on mahdollista arvioida tilanne tarkemmin ja sulkea pois mahdolliset elimelliset tai muut syyt masennusoireiden kaltaiselle sairaudenkuvalle ja laatia yhdessä asiantuntijoiden kanssa hoitosuunnitelma.
Lähteet ja lisää luettavaa:
Henna Honkanen
Psykologi
Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.
