Pettämisen paradoksi: toiveiden täyttymys vai täystuho?

Sanna istuu rauhalliseksi sisustetussa huoneessa vaitonaisena. Hän katsoo väsyneenä minuun ja kysyy: ”Mitä järkeä on rakkaussuhteilla, kun kaikki pettää?”. Kysymys on vaikea. Ilmassa leijuu pettymystä ja toivottomuutta. Jani tuijottaa lattialistoihin ja vaikuttaa mietteliäältä. Kokemuksesta tiedän, että pinnan alla on muutakin kuin stereotyyppinen tilanne, jossa mies petti, koska hän on mies.

Uskottomuus on ihmiskunnan ikiaikainen paradoksi. Sillä on valtavan tuhoavat seuraukset suhteen molemmille osapuolille. Samalla se on yksi suurimmista kiusauksistamme – elinvoimaa antava seikkailu. Aivotutkimusten mukaan intensiivinen rakastumisen tunne aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää. Sama alue aktivoituu päihteiden käytön yhteydessä. Oireet ovat yhtäläiset: euforiaa, himoa, emotionaalista ja fyysistä riippuvuutta, vetäytymistä ja retkahduksia. Vuoden 2015 FINSEX-tutkimuksessa 39 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista raportoi olleensa elämänsä aikana uskoton. Kun mukaan lasketaan tunnetason pettäminen, lukemat kasvavat.

Sivusuhde uhkaa petetyn minäkuvaa. Mitä tein väärin? Olenko rakkauden arvoinen? Se aiheuttaa voimakkaan ristiriidan ja yksinäisyyden kokemuksen, kun tärkein turva onkin pahin petturi. Petetty voi kokea samankaltaisia oireita, joita tavataan hengenvaaraan joutuneilla ihmisillä: takaumia, äkillisesti vaihtelevia tunteita, pakonomaista tarvetta tietää tapahtumaan liittyvät pienetkin yksityiskohdat sekä tilanteen ruminointia eli vatvomista.

Päähuomio uskottomuuskriiseissä on petetyllä. Lähipiiri on järkyttynyt ja vaatii uskotonta tuomiolle. Vaikka vastuunotto on välttämätöntä, tarvitsee petturikin tukea. Kulissien romahdettua hän joutuu kohtaamaan itsepetoksensa ja ajautuu identiteettikriisiin. Kuka minä olen? Mitkä ovat elämääni ohjaavat arvot? Mitä valintani kertovat minusta? Hän tarvitsee hyväksyntää pystyäkseen myöntämään virheensä ja osoittamaan myötätuntoa aiheuttamastaan tuskasta.

Kuten muidenkin parien kohdalla, myös Sannan ja Janin istuessa vastaanotollani huoneessa vallitsee kaksi todellisuutta. Molemmat kuvailevat pettämiseen liittyviä tapahtumia. Toinen todellisuus on näkymätön. Molemmilla on omanlaisensa elämänhistoria, johon he peilaavat omaa osuuttaan tarinassa. Näihin taustoihin syvennyttyäni ymmärrän, että Jani on jo kauan kokenut yksinäisyyttä ja arvostuksen puutetta. Hän sai salasuhteesta lohtua ja ihailua. Sannassa Janin uskottomuus herätti kipeitä lapsuusmuistoja isän uskottomuudesta äitiä kohtaan ja särki unelman omasta ehjemmästä perheestä. Pariterapeuttina pyrin tekemään näkyviksi uskottomuuteen johtaneita motiiveja ja emotionaaliseen kipuun liittyviä taustatekijöitä.

Asiakkaat, joita uskottomuuskriisi on koskettanut, kysyvät tavallisesti: ”Miten tästä eteenpäin?”. Tilanne tuntuu heistä umpikujalta ja keskustelut ajautuvat syyttelyn ja puolustuksen kehälle. Anteeksianto vaatii aikaa ja vaikeiden tunteiden sallimista. Tunneyhteys pitää rakentaa uudelleen harjoittelemalla avointa kommunikaatiota: ”Kaipaan sinua ja samalla pelkään luottaa sinuun.” ”Kaipaan, että koskettaisit ja osoittaisit halua olla lähelläni.” Murtunut omanarvontunto tulee rakentaa uudelleen; sängystä ylös nouseminen, elokuvaillat ystävien kanssa ja vanhan ratsastusharrastuksen uudelleen aloittaminen ovat tärkeitä hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Yleensä uskottomuuskriisin voittaminen vaatii ammattilaisen tukea. Pariterapia antaa mahdollisuuden tutkia omia tarpeita ja parisuhdetta luottamuksellisessa ilmapiirissä.

Jaana Ojanen
psykologi

Olen Väestöliiton Terapiapalveluiden psykologi. Työskentelyni pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja tunnekeskeisen pariterapian teoriaan. Toivotan yksilöt ja parit tervetulleeksi vastaanotolleni.

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.

”Joskus ihminen tarvitsee aikaa ja toista ihmistä selkiyttämään ajatuksiaan. Silloin auttaa, kun saa purkaa tilannettaan ammattilaisen kanssa. Minun tehtäväni on tarjota työvälineitä ja kannustaa kohti muutosta.”