Puolustan kosketuksen tärkeyttä

Minä ajattelen, että ihminen ilman kosketusta on kuin malja, joka ei koskaan saa kantaa kauneinta kukkaa.

Nykypäivänä jo onneksi tiedetään ja on tutkittukin, että pieni vauva tarvitsee turvallista syliä, lempeää kosketusta ja katsetta. Kaikki se mitä lapsena saamme, sen aikusena myös jaamme.

Monissa tutkimuksissa, kuten Morris (1988) on huomattu, että kosketus on voimakkain sanattoman viestinnän muoto. Tutkimuksen mukaan se johtuu siitä, että juuri lapsuudessa fyysinen kosketus on tärkein kontaktimuotomme. Kosketus äitiin on elintärkeää.

Nykyään puhutaan varhaisesta vuorovaikutuksesta; lapsi ei osaa puhua, ei ymmärrä vielä sanoja, joten kaikki kommunikointi tulee kosketuksesta, katseista ja pehmeistä sanoista.

Vauva ja lapsi tarkkailee ympäristöään tarkoin silmin ja korvin; paha äänensävy, liian kova kosketus tai koskematta oleminen voivat aiheuttaa lapsessa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. Jos lapsi ei saa läheisyyttä äidiltä tai kasvattajalta hän hakee sille korvaajaa; tutti, nalle tai joku muu voi tuoda lapselle läheisyyden tunnetta.

Aikuisella iällä läheisyyttä voidaan hakea esimerkiksi hierojalta, kampaajalta tai harrastuksessa, jossa ollaan kosketuksissa toiseen ihmiseen, kuten tanssissa.

Lapsi, joka on saanut läheisyyttä, hyvää kosketusta ja kannustavia sanoja, kasvaa todennäköisemmin ehjäksi aikuiseksi. Lapsuuden kokemusten perusteella on selitettävissä kovin monet nuoruuden ja aikuisuuden ilmiöt, jotka jollain tapaa liittyvät läheisyyteen.

Toisen voi olla vaikea osoittaa hellyyttä tai ottaa sitä vastaan; vanha sanontakin sanoo että ”ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu”. Tämä voi aiheuttaa esimerkiksi haasteita ihmissuhteissa kuten parisuhteessa tai vanhemmuudessa. – Ja ihmisen seksuaalisuuteen sillä on suuri vaikutus: kuinka koen kehoni, saako kehooni koskea, osaanko nauttia kosketuksesta?

Kuten Morris uskoo monien havaintotutkimustensa myötä: ihmisellä on luontainen hellyyden tarve, jota me pyrimme tyydyttämään parhaamme mukaan, omien kulttuuristen sääntöjen ja rajojen piirissä. Läheisyyden ja hellyyden tarve ei katoa vuosien myötä vaan se pysyy olemassaolevana läpi iän.

Onni on kuitenkin siinä, että vaikka emme olisi lapsena läheisyyttä saaneet ja huomaamme siinä haasteita aikuisella iällä, voimme vielä asiaa muuttaa; koskaan ei ole liian myöhäistä!

Alkuun on hyvä pohtia millaista läheisyyttä on lapsena saanut: onko minusta kuvia kun olen sylissä? Muistanko kuinka istuin äidin tai isän sylissä, tai kuinka isoäiti silitti tukkaa?

Entä jos olen saanut ”remmiä” ja ”tukkapöllyä” mutta en syliä? Voinko silti kasvaa ehjäksi ja kantaa maljassani sitä kedon upeinta kukkaa?

– Kyllä voit.

Mari Huistinoja
Seksuaaliterapeutti, parisuhdeneuvoja, läheisyyden puolestapuhuja

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 (arkisin klo 8 -15) tai nettiajanvarauksesta.