Pelko ei kuulu rakkauteen

Hyvään ja onnelliseenkin parisuhteeseen kuuluu vaikeampia aikoja, jolloin kyseenalaistaa suhteen tulevaisuuden. Myös puolisoiden erilaiset elämänvaiheet voivat saada aikaan parisuhteeseen liittyvää pohdintaa. On kuitenkin joitain asioita, joita ei koskaan pitäisi lakaista maton alle, vaan joiden edessä olisi terveellisempää lähteä eri teille.

Tärkein merkki niistä on pelko. Pelko ei kuulu rakkauteen. Jokaisen tulee saada parisuhteessaan kokea olevansa rakastettu, luotettu, kunnioitettu ja huolenpidon kohteena. Suhteen on määrä olla turvasatama, henkinen koti, jossa elpyä, virkistyä ja saada kannustusta muuten tuulisessa maailmassa.

Jos parisuhteessaan joutuu pelkäämään oman mielipiteensä sanomista, rajoittamaan omia menojansa tai ystäviensä tapaamista tai jos suhteessa toistuvasti tulee loukatuksi, se ei ole oikein. Lähisuhdeväkivalta on yleisempää, kuin sen ajatellaan olevan ja usein luullaankin sen koskettavan joitain toisia, kuin itseä.

Henkistä lähisuhdeväkivaltaa voi olla vaikeampi tunnistaa

Lähisuhdeväkivaltaan liittyy monia väärinkäsityksiä ja se saatetaan mieltää lyömiseksi ja selkeäksi fyysiseksi satuttamiseksi. Toki se on sitäkin, mutta lähisuhdeväkivaltaa kokeneet kertovat henkisen väkivallan olevan raskaampaa kestää kuin fyysisen väkivallan. Fyysinen väkivalta on ikään kuin jäävuoren huippu. Voi olla hyvinkin vaikeaa tunnistaa, että kokeekin omassa suhteessaan lähisuhdeväkivaltaa. Tietysti sitä on myös surullista myöntää itselleen, saati ulkopuolisille ihmisille.

Lähisuhdeväkivalta ei yleensä lopu itsestään ja sillä on taipumus jatkuessaan tiivistyä ja raaistua. Se normalisoituu pian suhteen osaksi ja se on syklistä. On parempia aikoja, jolloin uskookin helposti vaikean ajan olevan ohitse. Kumppaniaan rakastaa ja on inhimillistä uskoa parempaan huomiseen ja muutoksen mahdollisuuteen. Kunnes tunnelma taas tihenee ja jännitys muuttuu kananmunan kuorilla kävelemiseksi.

Haukkumista, loukkaamista, syyttelyä, huutamista, uhkailua, kiristämistä, painostamista, seuraamista, kontrollointia, ystävien tai sukulaisten mollaamista tai tapaamisen rajoittamista, estämistä, seksin käyttämistä välineenä, lasten käyttämistä välineenä, tavaroiden heittelyä, ovien paiskomista, mykkäkoulua, itsetuholla, oikeusjutuilla, satuttamisella tai ilmoituksilla uhkailua, taloudellista kaltoinkohtelua jne. Kaikki tuo on väärin, eikä kenenkään kuulu kestää mitään näistä parisuhteessaan.

Työssäni väkivaltaa kokeneiden kanssa olen havainnut seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan olevan yleistä suhteissa, joissa on myös muita väkivallan muotoja. Toista ihmistä voidaan painostaa tai kiristää seksiin vastoin tämän tahtoa. Seksistä tulee kauppatavaraa ja seksiin suostuminen vastentahtoisesti voi hetkellisesti rauhoittaa toisen osapuolen käyttäytymistä. Niin ei kuuluisi olla. Seksi on parisuhteen ihana ilmentymä ja siihen tulisi ryhtyä ainoastaan omasta tahdostaan.

Salaisuuden verho kannattaa vetää sivuun ja hakea tukea

Irtaantuminen lähisuhdeväkivaltaa sisältävästä suhteesta on vaikeaa. Se on kuitenkin palvelus molempien hyvinvoinnille. Se, ottaako väkivaltainen kumppani vastuuta käyttäytymisestään, kertoo paljon. Jos hän syyttelee uhria tai joitain itsensä ulkopuolisia tekijöitä (esim. alkoholi) omasta väkivaltaisesta käytöksestään, ennustaa väkivallan jatkumisen mahdollisuutta. Muutos lähtee ainoastaan siitä, että myöntää itselleen ja muille sen, mitä on tehnyt läheisilleen ja haluaa lähteä hakemaan asiaan ammattiapua.

Niin tekijöille kuin kokijoille on olemassa apua. Vaikka lähisuhdeväkivalta aiheuttaa häpeän ja syyllisyyden tunteita, silti salaisuuden verho kannattaa vetää sivuun ja hakea apua ja tukea tilanteeseensa. Myös epäröintiin on tukea saatavilla, vaikkei mitään ratkaisuja olisi vielä tehnytkään. Ammattilaisen kanssa keskustelu voi selkeyttää tilannetta ja auttaa jäsentämään ajatuksia. Älä jää yksin!

Katja Kytölä
Ratkaisukeskeinen terapeutti

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 (kesällä poikkeusajat) tai nettiajanvarauksesta.