Miten käsitellä yksinäisyyden pelkoa eron kynnyksellä?

Kohdatessani parisuhteen päättäneitä tai sitä harkitsevia eroseminaariryhmissä tai vastaanotollani, nousee lähes jokaisen puheissa yksinäisyyden pelko. Pelkoa voidaan pitää normaalina reaktiona, sillä ihmisen suurin tarve on saada rakkautta. Edessä oleva tai jo alkanut yksineläminen aiheuttaa pelkoa erityisesti sen suhteen, miten pitkäkestoista se on. ”Entä jos olen lopun elämääni yksin” tai ”entä jos kuolen, eikä kukaan kaipaa minua”, ovat suurimmat pelot.

Moni kertoo, että pystyisi nauttimaan yksin olemisesta, jos vain tietäisi, ettei se ole lopullista. Käytännön sujumisesta, taloudellisista pärjäämisestä tai lasten tilanteesta kannetaan myös huolta, mutta ne ovat harvoin varsinaisia pelkoja. Tulevaisuuden pelottavat yksinäisyyden uhkakuvat aiheuttavat parisuhteen väkinäistä ylläpitämistä tai siihen tyytymistä. Tällöin unohtuu se tosiasia, että myös suhteessa yksinäisyyden kokemus on ollut jo läsnä. Yksinäisyyden kokemus voi syntyä, vaikka ei olisikaan yksin.

Piirrä pelollesi hahmo – ja tutustu siihen tarkemmin

Joskus pelon käsittelyä auttaa se, että sille antaa konkreettisen muodon. – Jos osaisit piirtää yksinäisyyden pelkosi hahmoksi paperille, millaisia muotoja piirtäisit? Tai millaisia värejä käyttäisit? Olisiko pelkosi paperilla iso vai pieni? Minkä nimen antaisit tuolle hahmolle?

Pohdi, millaisissa olosuhteissa huomaat törmääväsi tuohon hahmoon. Kohtaatko pelkohahmosi erityisesti aamulla, kun uusi päivä on alkamassa vai illan hämärtyessä, ihmisten vetäytyessä koteihinsa? Vai onko tuo hahmo kanssasi läsnä ystävien kanssa rupatellessasi tai nyyhkyleffoja katsellessasi? Ehkä hahmo ei ole läsnä aina, vaan on tapahtumia, tekemisiä ja tilanteita, joissa sitä ei näy ollenkaan. Mikäli tuo hahmo kuiskaisi jotain korvaasi, millainen se viesti olisi?

Oma mielemme tuottaa meille jatkuvasti erilaisia tarinoita ja tuo hahmon viesti on yksi niistä. On tärkeää huomata, että meidän ei ole pakko vastaanottaa tuota viestiä ja alkaa toimimaan sen mukaan. – Mielemme tarina saattaa olla illuusio, joka ei perustu tosiallisiin faktoihin. Yksinelämiseen liittyy monia kuvitelmia, kuten se, että yksinäisyys olisi turvatonta, yksinäinen on viallinen tai hänen sosiaalinen asemansa laskisi yksinäisyyden myötä. Myös itsensä kohtaaminen yksinään saattaa pelottaa. Kokemus siitä, että jäisi jostain paitsi, on yleinen.

Kyse voi olla myös oman arvostuksen puutteesta tai huonosta itsetunnosta, joka pitää yllä ajatusta kelpaamattomuudesta tai siitä, että ei olisi rakkauden arvoinen. Tähän ovat vaikuttaneet lapsuuden kokemusten lisäksi myös esimerkiksi aiemmat kokemukset itsestä parisuhteessa.

Voiko yksin olemisen nähdä uudessa valossa?

Monelle yksinäisyys näyttäytyy tummana, pelottavana ja häpeällisenä. Yksin oleminen ei kuitenkaan aina ole yksinäistä. Se on myös mahdollisuus tutustua itseen ja rakentaa tervettä itsensä arvostamista. Voisiko yksinäisyyden maalata ja kuvittaa toisella tavalla? Entäpä jos tuo hahmo onkin sinun ystäväsi ja tuo tullessaan jotain armahtavaa ja sinua kunnioittavaa viestiä?

Pohdi, millainen yksin oleminen houkuttelisi, toisi hyvän mielen ja lisäisi varmuuttasi? Jos vuoden kuluttua huomaisit, että yksin oleminen tuntuu mukavalta, mistä asioista huomaisit sen? Miten asiasi olisivat? Millaisista asioista uskalsit aloittaa? Oliko sinun tukenasi joku ihminen tai asia? Minkä asioiden tekeminen tai poisjättäminen auttoi sinua onnistumaan?  Mitä voisit kokeilla jo tänään?

Hanna Myllymaa
Ratkaisukeskeinen terapeutti

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 (kesällä poikkeusajat) tai nettiajanvarauksesta.