Samassa veneessä kohti uutta syksyä?

Erikoisen koronakevään jälkeen tulevaan syksyyn kohdistuu monenlaisia odotuksia ja tunteita. Etäkoulun tai -työn muuttuminen takaisin lähityöskentelyyn tai työn jatkuminen etänä saattaa ilahduttaa, pelottaa, ahdistaa tai huojentaa. Muutos ja epätietoisuus voivat luoda pelkoa tai ahdistusta. Pelon ja ahdistuksen tunteet ovat normaaleja reaktioita tulevaisuuden epävarmuuden ja tuntemattomien haasteiden edessä.

Ajatus siitä, että ei ole yksin, on lohduttava. Yhteiskunta, organisaatiot ja tutkimus pyrkivät luomaan toimintatapoja ja lisäämään tietoisuutta uudessa tilanteessa. Yksilöinäkään emme ole yksin. Toisetkin – läheiset, naapurit, työkaverit, ystävät tai lähikaupan myyjä – miettivät myös samalla tavalla omaa suhtatumistaan tilanteeseen ja sitä, miten rakentaa uutta arkea.

Vanha sanonta ”olemme samassa veneessä” pitää tässäkin asiassa paikkansa. Ja toisaalta ei! On totta, että koronavirus leviää melko holtittomasti ja sattumanvaraisesti. Toisaalta on tutkimuksia siitä, että asuinpaikalla, iällä, terveydentilalla ja sosiaalisella ympäristöllä on merkitystä viruksen leviämisen kannalta.

Ajattelenkin, että emme ole samassa veneessä, vaan erikokoisissa paateissa samalla myrskyävällä merellä. Joku on veneessään isommalla porukalla, joku yksin. Toisilla on isommat veneet ja paremmat moottorit käytössä, toisilla hyvä, jos joku puukappale, jonka avulla pysytellä pinnalla. Meillä on myös hyvin erilaiset taidot ja kyvyt käyttää moottoreita tai airoja. Osa pysyy uimalla pinnalla, osalla ei ole ollut koskaan mahdollisuutta opetella uimataitoa. Resurssit ja kyvyt ovat erilaisia, myrskyävä meri yhteinen. Toisaalta myrskyävän meren keskellä voi olla tyynempiä poukamia.

Muumipappa ja meri opettaa, miten eri tavoin kohtaamme uuden tilanteen

Tove Janssonin Muumipappa ja meri -kirjassa muumiperhe kohtaa pienellä majakkasaarella myrskyävän meren keskellä turhautumista, yksinäisyyttä, eristyneisyyttä, pelkoa, ahdistusta. Vieraassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa heillä on erilaisia tapoja kohdata perustavaa laatua oleva yksinäisyys. Hapuillessaan kohti uutta elämää karulla saarella kukin heistä alkaa toteuttamaan itselleen merkityksellisiä asioita: Muumipappa ryhtyy majakanvartijaksi, yrittää saada majakan valon toimimaan ja innostuu kalastamaan. Muumimamma kerää levää, rakentaa kivien keskelle puutarhaa ja maalaa majakan seiniin kukkia. Pikku Myy mittelee voimiaan luonnon ja muumien kanssa. Muumipeikko ihastuu merihevosiin ja tuijottaa öisin yksinäistä mörköä. Aika ajoin jokainen heistä vaipuu omiin haaveisiinsa, ajatuksiinsa, uniinsa, kaipuuseensa ja kadottaa yhteyden toisiinsa. Ja välillä he tuntevat kokevansa yhdessä jotain erityistä.

Myrskyn ulvoessa Muumipappa toteaa: ”Meri on suuri olento, joka on toisinaan hyvällä päällä ja toisinaan huonolla. Ja on aivan mahdotonta tietää miksi. Siitä näkee vain pinnan. Mutta jos pitää merestä, niin se ei haittaa mitään… Silloin sietää huonot tuulet kuten hyvätkin.”

Muutama vinkki aallokossa oleville:

• Lähetä hätäraketti. Avunpyytäminen voi olla vaikeaa, mutta kukaan ei pärjää yksin.
• Etsi majakka ja pyri valoa kohti. Kovassakin aallokossa on hyvä yrittää pitää tavoite ja suunta selvillä.
• Mikä on sinun karikkosi, mitä pelkäät? Jos olet menossa kohti karikkoa, onko mahdollista ottaa vähän takapakkia, miettiä tilannetta uudestaan ja löytää kenties uusi reitti eteenpäin?
• Mistä saat merenkäynnin keskellä voimaa? Mikä antaa sinulle energiaa?
• Kartoita omia sisäisiä ja ulkoisia voimavarojasi. Mikä auttaa sinua pysymään pinnalla?
• Joskus auttaa se, että hyväksyy aallokon, antaa virran viedä, eikä yritä uida vastavirtaan.

Tarja Palmu
Ratkaisukeskeinen terapeutti

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.