8 raiskausmyyttiä ja 8 faktaa

Oletko ajatellut, millainen on tyypillinen raiskaustilanne? Missä se tapahtuu? Keitä on tilanteessa läsnä? Mitä näet? Mitä raiskaaja sanoo?

Seuraavaksi käymme läpi 8 raiskausmyyttiä ja faktat, jotka kumoavat nämä valheelliset myytit.

Myytti 1: Naiset tekevät paljon valheellisia ilmoituksia raiskauksista, koska he katuvat seksiä jonkun kanssa tai koska haluavat huomiota.

Fakta: Väärät ilmoitukset raiskauksista ovat erittäin harvinaisia. Itseasiassa, suurin osa raiskauksen uhreista ei ilmoita rikoksesta koskaan poliisille. Yksi merkittävä syy tähän on pelko, ettei uhria uskota.

Myytti 2: Raiskaukset tapahtuvat useimmiten julkisissa paikoissa tai ulkona.

Fakta: Suurin osa raiskauksista tapahtuu uhrin kotona tai sen lähistöllä tai ystävän, sukulaisen, tuttavan kotona tai sen lähistöllä.

Myytti 3: Jos uhri ei huuda apua tai taistele hyökkääjää vastaan fyysisesti, se ei ollut raiskaus.

Fakta: On monia syitä, miksi henkilö ei huuda tai taistele fyysisesti vastaan. Itseasiassa monet huomaavat kauhukseen, etteivät pysty tilanteessa liikkumaan tai edes päästämään ääntä. Jäätymisreaktio on normaali reaktio traumassa.

Myytti 4: Raiskauksen uhri käyttäytyy rikoksen jälkeen hysteerisesti ja itkee.

Fakta: Jokainen reagoi traumaan eri tavalla – jotkut voivat nauraa, toiset itkeä ja toiset olla aivan hiljaa. Ei ole olemassa mitään tyypillistä tapaa reagoida.

Myytti 5: Naiset provosoivat miehiä raiskaamaan pukeutumalla paljastaviin vaatteisiin tai flirttaillen.

Fakta: Kukaan ei halua tulla raiskatuksi. Jos henkilö ei anna suostumustaan seksiin, se on raiskaus. Uskomus, että uhri voi ”provosoida” seksuaalisen väkivallan, perustuu valheellisesti ajatukseen, että tekijät eivät voi hallita itseään. Seksuaalisessa väkivallassa on kyse vallasta ja kontrollista.

Myytti 6: Suurimmassa osassa raiskaustapauksia uhri ja tekijä eivät tunne toisiaan entuudestaan.

Fakta: 90 % tapauksissa raiskaaja ja uhri tuntevat toisensa; tekijä voi olla esim. naapuri, ystävä, työtoveri, puoliso tai entinen kumppani.

Myytti 7: Parisuhteessa ei voi raiskata.

Fakta: Jokaisella on oikeus sanoa ei -oli parisuhteessa tai ei. Seksiin tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen pitää olla suostumus ja suostumuksen pitää olla vapaaehtoinen ja sen voi koska tahansa peruuttaa. Menneisyydessä harrastettu seksi ei tarkoita suostumusta seksiin tässä hetkessä tai tulevaisuudessa.

Myytti 8: Mies ei voi olla raiskauksen uhri.

Fakta: Myös miehiä raiskataan. Kuka tahansa voi joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi sukupuolesta, koosta, ulkonäöstä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Kun luit edelliset 8 raiskausmyyttiä, huomasitko, että kyseiset valheelliset myytit ovat vaikuttaneet asenteisiisi tai käyttäytymiseesi?

Oletko joskus miettinyt tai kysynyt, mitä uhrilla oli päällään rikoksen hetkellä tai kysynyt miksi uhri ei huutanut ”ei”? Kun kyseessä on ryöstö, olemme valmiita uskomaan tapahtuneen ilman jatkokysymyksiä, mutta miksi näin ei ole raiskausten kohdalla?

Vastuu raiskauksesta on aina tekijän, ei koskaan uhrin. Syyllisyys ja häpeä kuuluvat yksinomaan tekijälle. Raiskaus on rikos. Meidän pitää lopettaa passiivinen ja uhria syyllistävä puhe. Mitä jos alkaisimme suuntamaan keskustelua rikoksen tekijään ja rikosten ennaltaehkäisyyn?

Paula Kresanov
Psykologi, väitöskirjatutkija, seksuaalineuvoja ja seksuaaliterapeutti.

Kirjoittaja toimii seksuaaliterapeuttina Väestöliiton Terapiapalveluissa Turussa.