Kriisin aiheuttamien tunteiden käsittely

Miten sinä ja kumppanisi ja mahdolliset lapsesi voitte juuri näinä aikoina, kun epävarmuus koittelee Eurooppaa ja Ukrainassa on sota käynnissä? Sukupolvemme on uuden edessä. Mieleen tulee 1990-luvulla käyty Jugoslavian sota, joka vaikutti Eurooppaan monin tavoin ja aiheutti mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Ajatuksissamme ovat myös maamme omat sodat, jotka sijoittuvat aivan lähimenneisyyteemme. Sotiemme vaikutukset eivät ole meilläkään vielä hälvenneet. Ne näkyvät, vaikka emme yleensä tiedosta niiden merkitystä. Meillä Suomessa läpikäydyt sota-ajat vaikuttavat vielä esimerkiksi kiintymyssuhteiden laatuun ja työnteon merkityksen arvottamiseen. Sota-aikana miehistä suuri osa oli rintamalla, ja arjen työt jäivät naisten ja lasten harteille. Lapset kokivat paljon, ilman että tulivat riittävästi lohdutetuiksi ja kannatelluiksi vaikeiden ja pelottavien tapahtumien keskellä. Oli selviydyttävä.

Nyt ajat ovat erilaiset. Vaikka sota ei nyt koittele maatamme, tarjolla oleva informaatio tunkeutuu ihmisten arkipäivään eikä jätä ketään rauhaan. Pienet lapsetkin tietävät, mitä on tapahtunut Ukrainassa ja kertovat toisilleen kuulemastaan ja näkemästään. Miten pitää sotaan liittyvä ahdistus kurissa? Meillä jokaisella on omat henkilökohtaiset keinomme käsitellä vaikeita ja pelottavia asioita. Euroopassa vallitsevasta sotatilasta on mahdollista keskustella läheisten ja muidenkin kanssa. Sehän koskettaa meitä kaikkia tavalla tai toisella ja keskustelu sekä esiin tulevien tunteiden läpikäyminen helpottaa monia. On kuitenkin tärkeää keskittyä jokapäiväiseen arkeen, niihin elementteihin, jotka ovat entuudestaan tuttuja. Me voimme seurata tilannetta ja mahdollisesti avustaa esimerkiksi rahallisella panostuksella järjestöjä, jotka vievät apua kriisialueen ihmisille. On kuitenkin tärkeää, että me pidämme kiinni arjestamme, koska se pitää yllä turvallisuuden tunnetta omassa ja läheisten elämässä. Kukaan ei hyödy siitä, että olemme pelon vallassa ja toimintakykymme laskee.

Jotkut kuuntelevat uutisia ja ajankohtaisia ohjelmia Ukrainan tilanteesta jatkuvasti. On hyvä harkita sitä, onko television, radion tai nettiuutisten jatkuva seuraaminen itselle hyväksi. Omasta hyvinvoinnista huolen pitäminen on sallittua ja toivottavaa, vaikka lähellä olevilla alueilla on kriisi. Varsinkin, jos perheessä on lapsia, on tärkeää, että arki säilyy samankaltaisena kuin ennenkin ja informaatiotulvaa säädellään. On hyvä, että kouluikäiset lapset tietävät asiasta, jotta he osaavat kysyä aikuisilta asiasta tai kertoa tunteista, jotka liittyvät tähän asiaan. Jopa nuoremmatkin ovat valppaina saaneet sodasta tietoa. Vanhempien on hyvä tiedostaa se, että uutisissa ja muissa medioissa esitettävät autenttiset kuvat ja videot voivat säikäyttää ja pelottaa lasta. On hyvä pyrkiä suojelemaan lapsia näiltä pelottavilta kuvamateriaaleilta. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja on tärkeää olla monin tavoin lapsen saavutettavissa, jos hän pelästyy tai ahdistuu näkemästään. Lapsen kanssa vietetty yhteinen aika ja tuttu tekeminen auttaa vanhempaa pysymään tietoisena lapsen tunne- ja kokemusmaailmasta.

Jos lapsi huolestuu ja pelkää, koska on nähnyt ja kuullut sota-asioita, vanhempien kannattaa pysyä itse rauhallisina ja keskittyä lapsen hyvinvointiin. Lapselle tulee osoittaa, että hän on turvassa ja vanhemmat huolehtivat hänestä. Pidä lasta lähellä, säilyttäkää tutut rutiinit ja tehkää mukavia ja tavallisia asioita yhdessä. Kuuntele lasta, kysy mitä hän ajattelee ja miltä hänestä tuntuu. Kerro lapselle sodasta ikätasoisesti. Kerro, että sodasta huolestuneet aikuiset ja päättäjät koittavat saada sotaa loppumaan. Myös se voi olla lapselle tärkeä tieto, että sota ei ole täällä Suomessa vaan kauempana, toisessa maassa. Joskus emme huomaa, että median uutiskuvat voivat tuoda kokemuksen, että kriisit ovat lähellä, vaikka ne lapsen kannalta ovat kaukana, eivätkä koske juuri hänen arkeaan.

Jos vanhempi itse huolestuu kriiseistä niin paljon, että ei pysty tukemaan lasta, on tärkeää että joku lähellä oleva aikuinen voisi jutella lapsen kanssa. Myös vanhemmalla tulisi olla joku, jonka kanssa puhua vaikeista tunteista ja ahdistuksesta ilman, että lapsi on läsnä. On tärkeää, että meistä jokainen löytäisi voimaa toiveikkaista ajatuksista. Ihmisillä ja yhteiskunnilla on kuitenkin tahtotila ratkaista ongelmia ja vaikeita asioita. Myönteiset mielikuvat rauhasta ja omassa elämässä toteutettavista hyvistä asioista pitävät yllä toivoa ja luottavaisuutta siihen, että tulevaisuus on tasapainon ja hyvän elämän mahdollistavaa aikaa. Se, että laittaa omalle ahdistukselleen rajat, ei estä toimimasta rauhan ja kärsivien ihmisten puolesta siinä mittakaavassa, kuin se on itselle mahdollista ja luontevaa. Jos ahdistus ja huolestuneisuus ovat jatkuvasti läsnä ja vaikuttavat omaan jaksamiseen, on hyvä hakea terapeuttista tukea vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Omasta voinnista huolehtiminen auttaa myös läheisiä voimaan hyvin.

Marja Laakso
psykoterapeutti, perhe- ja pariterapeutti, toimintaterapeutti (Amk), työnohjaaja (STOry)

Kirjoittaja toimii terapeuttina ja työnohjaajana Väestöliiton Terapiapalveluissa