Vapauden huuma ja osattomuuden pelko – Mitä ottaa huomioon, kun pohtii parisuhteen avaamista

Pitkissä suhteissa olleet pariskunnat hakeutuvat seksuaaliterapiaan usein keskustelemaan seksuaalisten halujen eriparisuudesta. Välillä osana tätä keskustelua pohditaan, voisiko suhteen avaaminen olla yksi ratkaisu tilanteeseen. Joskus suhteen osapuolet ovat löytäneet itsestään piirteitä, joiden toteuttaminen pitkän ajan kumppanin kanssa ei tunnu luontevalta tai mahdolliselta. Toisinaan kaivataan vaihtelua seksielämään. Joillekin suhteen avaaminen tarkoittaa koko suhdedynamiikan päivitystä ja suurempaa elämänmuutosta.

Käsite avoin suhde (engl. open relationship) juontaa juurensa amerikkalaispariskunta Nena ja George O’Neillin vuonna 1972 julkaisemaan kirjaan ”Open Marriage: A New Lifestyle for Couples”. Siinä esitettiin, että avioliitto voisi sisältää merkityksellisiä ihmissuhteita ja seksuaalisia kokemuksia myös muiden kuin oman puolison kanssa. Teoksen myötä käsite “avoin” vakiintui tarkoittamaan seksuaalisesti vapaata suhdetta, jossa pariskunta sopii voivansa harrastaa suhteen ulkopuolista seksiä muiden kanssa, mutta asettaa toisensa emotionaalisesti ja elämän muilla osa-alueilla etusijalle.

Oli pariskunnan tilanne mikä hyvänsä, suhteen avaaminen haastaa usein monia sisäänkirjoitettuja oletuksia ja uskomuksia. Vaikka suhteen avaaminen tuottaa usein paljon iloa, mielihyvää ja helpotusta, voi se myös horjuttaa perusturvallisuuden tunnetta. Monet suhteen avaamisesta kiinnostuneet asiakkaat tulevatkin vastaanotolle toiveissaan kulkea prosessia yhdessä ammattilaisen kanssa, joka voi tarvittaessa tukea ja auttaa navigoimaan läpi vaikeiden tunteiden.

Suhteen avaamista pohtivan onkin hyvä ottaa huomioon muutama näkökulma:

Avoin suhde vaatii toimivaa keskusteluyhteyttä ja valmiutta tunnetyöskentelyyn. Jos vuorovaikutus ei toimi, suhteessa on paljon käsittelemättömiä asioita ja keskinäinen ilmapiiri on monilta osin epästabiili, ei suhteen avaaminen ratkaise tilannetta. Jotta suhteen osapuolet voivat kokea tyytyväisyyttä, turvallisuutta ja luottamusta, tulee molemmilla olla halu ja valmius kääntyä toista kohti ja asettua avoimeen vuorovaikutukseen omista tunteistaan, toiveistaan ja peloistaan.

Vapauden huuma voi alussa viedä mennessään. Suhteen avaamisen alkuvaihetta leimaa usein samanaikaisesti epävarmuus ja eräänlainen hurmostila. Treffailu ja seksi uusien ihmisten kanssa voi tuntua kuin uudestisyntymiseltä. Alussa on kuitenkin hyvä antaa paljon tilaa ja ymmärrystä osapuolten eritahtisuudelle. Toiselle ajatus suhteen avaamisesta on voinut kypsyä mielessä jo vuosia, jolloin aikaa valmistautumiseen on ollut runsaasti. Toinen taas saattaa olla täysin uuden äärellä ja joutua tekemään paljon ajatus- ja tunnetyötä saadakseen kiinni kumppaninsa kokemuksista.

Sääntöjen sijaan suosikaa neuvottelua. Erilaiset oma-aputeokset korostavat usein sääntöjen laatimisen tärkeyttä, joiden avulla suhdetta voidaan suojella mahdollisilta ulkopuolisilta vaaroilta. Suhteiden sopimukset ja pyrkimys niiden kunnioittamiseen ovat toimivan suhteen rakennuspalikoita, mutta on hyvä ymmärtää vivahde-erot siinä, mihin sopimuksilla tai säännöillä pyritään. Jos sääntöjen tarkoituksena on säädellä ja määrätä kumppanin toimintaa, jotta itsellä olisi parempi olo, on hyvä arvioida tilannetta uudelleen. Kumppanin kontrolloiminen ilman keskustelua omista tarpeista ja rajoista voi viedä suhteen nopeasti karikoille, joita leimaavat turhautuneisuus ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.

Kohdatkaa vaikeat tunteet (ennakoivasti). “Entä jos kumppani rakastuu toiseen ja jättää minut?” on kenties tyypillisin huoli, jonka asiakkaat sanoittavat ääneen terapiavastaanotolla. Pelot osattomuudesta, yksin jäämisestä ja syrjäytetyksi tulemisesta ovat inhimillisiä. Usein nämä pelot linkittyvät tiivisti perusturvallisuuden tunteeseen, minkä vuoksi niiden äärelle pysähtyminen ja niistä puhuminen on tärkeää. Järjestäkää huolihetkiä, erilaisia maadoitusharjoituksia ja rituaaleja, joissa huomioitte toinen toisianne. Seksuaaliterapiassa vaikeita tunteita voidaan tutkia yhdessä ja etsiä keinoja niiden helpottamiseksi.

Tulevaa ei voi ennustaa. Monille suhteen avaamisessa on kyse ensisijaisesti seksin harrastamisesta muidenkin kuin kumppanin kanssa. Joskus näissä tilanteissa osapuolet sopivat, että rakastuminen tai ihastuminen ei ole sallittua, ja että parisuhde on aina etusijalla. Nämä neuvottelut ovat aina pariskuntakohtaisia eikä niihin ole yhtä oikeaa ratkaisua. Uusien ihmisten kohdatessa tunteita kuitenkin syttyy ja sammuu. Ihastumisen ja rakastumisen kieltämisen sijaan on hyvä hyväksyä, että on mahdollista, että näin käy. Tärkeintä on neuvotella, miten mahdollisen ihastumisen äärellä toimitaan. Päättyykö tässä tapauksessa seksisuhde kyseisen seksikumppanin kanssa? Otetaanko aikalisä? Vai onko mahdollista, että parisuhdedynamiikka muuttuu niin, että seksin lisäksi myös romanttiset tai rakkaudelliset tunteet muihin ovat sallittuja?

Suhteen kolmansien ja neljänsien osapuolten kunnioittaminen. Moni avaa suhteensa oltuaan yhdessä vuosia. Silloin oma identiteetti on voinut rakentua toisen ihmisen varaan ja kokemus minuudesta muodostunut osaksi parisuhdeyksikköä. Omista asioista on voinut tulla kumppanin asioita ja toisin päin. Suhteen avaaminen vaatii näiden ajatusten uudelleenkalibroimista. Yhteisen seksielämän lisäksi on myös aikaisempaa selkeämmin erilliset seksielämät. Vaikka kumppanin seksiseikkailuista kuuleminen on monille kutkuttavaa ja keskinäistä eroottisuutta vahvistavaa, on kolmansilla ja neljänsillä osapuolilla myös oikeus omaan yksityisyyteen.

Nita Taivaloja
Seksuaaliterapeutti, sosiaalipsykologi, väitöskirjatutkija (Helsingin yliopisto)

Kirjoittaja toimii seksuaaliterapeuttina Väestöliiton Terapiapalveluissa.