Mitä ryhmäpsykoterapiassa tapahtuu?

Psykoterapiaryhmään valitaan tavallisimmin 5-8 jäsentä. Ryhmä kokoontuu viikoittain sovittuna aikana puolentoista tunnin ajan. Ryhmän jäsenet hakeutuvat eri syistä psykoterapiaan. Heidän elämäntilanteensa, ikänsä ja sukupuolensa vaihtelevat. Jäsenten erilaisuus mahdollistaa vaihtelevien näkökulmien, mielipiteiden ja tunteiden esilletulon ryhmässä. Jäsenet eivät tunne toisiaan aiemmin, eivätkä he ole toistensa kanssa tekemisissä ryhmäajan ulkopuolella.

Ryhmä alkaa ja loppuu tarkalleen sovittuina aikoina. Puheenvuoroja ei jaeta, eikä ryhmässä ole etukäteen valittuja teemoja. Ryhmässä istutaan piirissä, jolloin kaikki kuulevat ja näkevät toisensa tasavertaisilta paikoilta. Säännöillä pyritään varmistamaan turvallisuuden tunnetta, joka on edellytys vaikeiden asioiden käsittelylle. Kukin voi puhua, mitä mieleen juolahtaa – helppoa! Siltä voi vaikuttaa, mutta tilanne on mutkikas.

Useimmat meistä pohtivat sosiaalisissa tilanteissa mitä sanomme toisille. Mitä sanoisin ja mitkä ovat seuraukset, jos sanon? Olenko liikaa tai liian vähän äänessä? Mitä muut minusta ajattelevat? Tuomitsevat ajatukset itseä kohtaan ovat yleisiä.

Ryhmässä voi kokea hyväksyntää ja ymmärretyksi tulemista, mutta myös vaikeita tunteita, ahdistusta tai vaikkapa jäätymistä – tunnetta, ettei löydäkään mitään sanottavaa. Jos näin käy, mitä tapahtui? Mistä tällainen tunnereaktio kertoo? Muistuttaako se jostain aiemmin koetusta? Miltä ryhmässä oleminen ja toisten kommenttien kuuleminen ylipäätään tuntuu?   

Ryhmäterapiassa voidaan yhdessä pohtia mitä kukin ajattelee puheeksi otetuista asioista, ryhmässä vastaan tulevista tilanteista ja ryhmän muista jäsenistä. Kuinka oikeaan omat tunteet ja ennakkoluulot ovat osuneet? Tämä on tärkeää, koska tulkitsemme usein tilanteita ja ihmisiä tunnepitoisesti väärin ja toimimme elämässämme näiden harhaanjohtavien tulkintojen varassa. Jos opimme välttymään tältä, kykenemme vahvemmin suuntaamaan itseämme, töitämme ja elämäämme sellaisia asioita ja päämääriä kohtaan, jotka tuntuvat omiltamme. Voimme oppia kokemaan aidommin miltä meistä kulloinkin tuntuu, ilman että pakenemme tunteitamme sijaistoimintoihin. Ryhmäpsykoterapia tarjoaa pitkäaikaisen ja säännöllisesti harjoittelu- ja toistokentän opiksi oman käyttäytymisen ja puheiden vaikutuksesta toisiin. Samalla ryhmäterapiassa saa valmiuksia tunnistaa paremmin omia ja toisten tunteita sekä kykyä ilmaista itseään paremmin, selkeämmin ja aidommin verraten aiempaan.

Ryhmässä koetaan myös väärinkäsityksiä ja erimielisyyksiä. Kuinka näistä tilanteista voidaan selviytyä ja jatkaa keskustelua niin, että ymmärrys erilaisia näkökohtia kohtaan lisääntyy, eikä tilanteet lukkiudu? Vastapainona ryhmässä saa ja on hyväkin olla kepeyttä, huumoria ja vahvaa myötäelämistä.

Oman taustan ja läheisissä suhteissa koettujen asioiden käsittely on mahdollista, koska kukin voi luottaa asioiden jäävän ryhmään. Ryhmässä voi myös käsitellä keskeneräisiä elämässä vastaan tulevia tilanteita, joka auttaa selkiyttämään omia ajatuksia, toiveita ja tavoitteita näiden asioiden suhteen.

Vertaistuki tuntuu erilaiselta ja on myös sisällöltään moniulotteisempaan, kuin terapeutilta saatu palaute ja näkemykset. Ryhmässä asioiden esille ottaminen kuitenkin vaatii sen jäseneltä enemmän rohkeutta, verraten kahdenkeskiseen työskentelyyn. Harjoituksen ja kokemuksen kautta itsen ilmaisu vahvistuu paitsi ryhmässä, niin myös sen ulkopuolella muualla elämässä.    

Mikäli ryhmäpsykoterapiassa voi hyödyntää Kelan kuntoutustukea, riittää tuki ajallisesti noin kahden ja puolen vuoden mittaiseen ryhmäpsykoterapiaan.    

Matti Kupila
Ryhmäanalyyttinen psykoterapeutti

Väestöliiton Terapiapalveluissa alkaa kirjoittajan ohjaama ryhmäpsykoterapia, johon pääset tutustumaan täältä.