ADHD ja parisuhde

ADHD -piirteiset ihmiset ovat usein luonteeltaan spontaaneja, avoimia, aktiivisia ja huumorintajuisia. Oivia kumppaniehdokkaita ja potentiaalisia parisuhdeihmisiä. Ihmissuhdevaikeudet ovat kuitenkin melko tavallisia aikuisiän tarkkaavuushäiriöissä. Tutkimusten mukaan suhteen on todettu päättyvän todennäköisemmin eroon, jos toisella kumppaneista on ADHD. Miksi näin ja onko asialle mitään tehtävissä? 

Monilla ADHD -piirteisillä on elämän mittaista kokemusta tunteesta, ettei oikein koskaan sovi joukkoon. Keskusteluja saattaa olla vaikea seurata, ajatukset harhailla tai tulee sanottua jotain, mistä saa osakseen vinoja katseita. Kun löytyy ihminen, jonka seurassa on hyvä olla, ihastuu tähän helposti.  Suhteen alku on ihanaa. Seksi on monipuolista ja sitä on paljon. Kumppania saattaa ADHD-oireisessa ihmisessä viehättää kokeilunhaluisuus ja iloisuus, ADHD-piirteistä kumppanin tasaisuus ja vakaus. Jos hyvin käy, suhteeseen löytyy tasapaino, jossa molemmat täydentävät toisiaan ja suhde kestää ja kukoistaa. 

Usein näin ei ilmeisestikään käy. Miksi ei? Siihen voi olla monia syitä. Tarkastellaanpa muutamia. 

Osa ADHD-piirteisistä ei yksinkertaisesti kaipaa parisuhdetta. He viihtyvät omissa oloissaan ja elämä on helpompaa yksin kun saa itse tehdä päätökset, tulemiset ja menemiset. Toista ihmistä voi aiemmista pettymyksistä johtuen olla vaikea päästää lähelle ja voi olla, ettei se edes kiinnosta. Elämä sujuu, kun se on yksinkertaista ja kumppanin huomioiminen tekee siitä usein monimutkaisempaa. Irtoseksi tai vaikkapa friends with benefits-tyyppiset ratkaisut voivat olla aivan riittävästi läheisyyden ja yhteyden kaipuun tarpeita täyttämään, jos elämä on muuten täyttä ja mielekästä. Tässä monogamisia parisuhteita ihannoivassa yhteiskunnassa voi olla vaikea hyväksyä sitä, ettei parisuhde välttämättä ole itseä varten ja usein se vaatii työstämistä. 

Alun voimakkaiden ihastumisten tunteiden jälkeen tasaantuva suhde voi alkaa tuntua tylsältä. Uutuudenviehätyksen laantuessa elämä saattaa alkaa tuntua alamäeltä ja kumppanin luonteesta paljastua kaikenlaisia ”vikoja”. Vaikeat tunteet alkavat herkästi pyöriä ja kasvaa mielessä, etenkin jos niistä ei oikein osata puhua. Lopulta tuntuu, että kaikki parisuhteen ongelmat ovat liian suuria ja ahdistavia. Voi olla vaikea ymmärtää hankalan olon johtuvan stimulaation vähenemisestä ja dopamiinipiikkien tasaantumisesta eikä välttämättä toisesta ihmisestä. Voi olla vaikea jaksaa sitä, ettei onnellinen suhde ole koko ajan suihketta ja säpinää, suuria tunteita ja vuoristorataa. Ennemmin kuin erota, kannattaisi ensin miettiä ja kokeilla keinoja tuoda vaihtelua suhteeseen ja pitää suhdetta ”tuoreena”. Kaikille esimerkiksi yhdessä asuminen ei sovi, etenkin kun ADHD-piirteinen usein vastapainoksi säpinälle ja suorittamiselle kaipaa keskimääräistä enemmän omaa aikaa palautuakseen. 

Joskus kumppani väsyy arjen haasteiden alle. Hän saattaa kokea, että vastuu elämän pyörittämisestä kuten laskujen maksamisesta, kaupassa käymisestä, ruuan laittamisesta ja lasten hoidosta jää liikaa hänen harteilleen ADHD-piirteisen kumppanin haahuillessa omiaan. Parisuhteen ADHD-piirteinen osapuoli saattaa olla usein poissaoleva, aina myöhässä, hukkaa jatkuvasti tavaroita ja unohtaa avaimia, on kärsimätön sekä räjähtelee kotona kaikille. Tunteista puhuminen ja niiden ilmaiseminen saattaa suhteessa olla tunnesäätelyn haasteiden takia olla vaikeaa. Vaikeudet keskittyä kuuntelemaan saattavat synnyttää puolisossa tunteen, ettei toinen välitä hänen tunteistaan. Vaikka toinen rakastaisi kuinka, se ei aina välttämättä välity sillä lailla, kuin molemmat toivoisivat. 

Osalle ADHD-piirteisistä seksi on hyvin tärkeää, toiset eivät ole siitä yhtään kiinnostuneita. Suhteen tasaantuessa seksi muiden kanssa saattaa alkaa kiinnostaa ja samalla säilyy toiveena ylläpitää rakkaudellinen suhde kumppanin kanssa. Stressi, väsymys ja keskittymis- sekä mielialaongelmat saattavat haitata seksiin heittäytymistä ja siitä nauttimista. Toisilla aistiyli- tai aliherkkyydet tuovat koskettamiseen ja lähellä olemiseen haasteita. Sille kannattaa mahdollisuuksien mukaan olla avoimia. Jos jokin tuntuu pahalta, millä sitä korvata ja mitä keksiä tilalle? 

Jotta suhde säilyisi onnellisena, olisi kaikesta äärettömän tärkeää yrittää keskustella tilanteesta avoimesti ja toista kuunnellen. Mikään suhde ei koskaan ole mutkaton. Miten sinä jaksat kuunnella – ja kuulla – mitä kumppanillasi on sanottavaa? Tarvitsetteko siihen apua?

Liina Sievers
Erityistason seksuaaliterapeutti

Blogin kirjoittaja toimii Väestöliiton Terapiapalveluissa seksuaaliterapeuttina.