Kehotus hymyillä – Näkökulmia kehollisuuteen
Analyyttinen ajattelu ja tiedollisuus on tärkeää. Näin ollen on vain luontevaa, että monet osoittavat ensimmäisenä päätään, kun keskustelemme terapiassa siitä, missä jokin asia tai tunne tuntuu. Presidentit, tulvat, sodat, vastaamattomat viestit, kalakeittoon tarvittavat ainekset, huominen koululuistelu, luistimet, jotka saatettiinkin myydä viime talvena ja paikat, joissa ne voisivat ollen, ellei myyty, täyttävät omankin pääni. Siihen saakka, kunnes piippaus tuo tiedon koulussa kiertelevistä täistä. Päät olisi todella tärkeää tarkastaa tiheällä täikammalla, jota minulla ei ole. Mietin keskeneräistä remonttia ja puolison vielä viikolla venyvää työmatkaa ja huomaan kadehtivani tajuttomana sairaalassa makaavaa isovanhempaani.
Ajatusten vaeltaessa mielensä mukaan menneisyydessä, nykyisyydessä, tulevassa ja tuonpuoleisessa, pulahdus hyiseen veteen voi palauttaa meidät rauhoittavaan läsnäoloon. Joskus tiedostammekin kehomme lähinnä liikkuessamme ja syödessämme. Kehon tuntemusten laajempi tarkastelu voi auttaa meitä tiedostamaan tarpeitamme ja hakeutumaan esimerkiksi sellaisten asioiden ja ihmisten luokse, joiden parissa tarpeemme tulevat vastavuoroisesti täytetyiksi. Esimerkiksi silloin, kun huomaamme jännittyvämme aina tietyssä seurassa, voi olla, että yhteyden- tai arvostuksen tarpeemme eivät toteudu kyseisessä suhteessa.
Voimme saada terapiassa keskustelun lisäksi tietoa myös rauhoittumalla kehon äärelle. Asiakkaan haasteita voi lähestyä kehollisen tuntemuksen tutkimisen kautta. Voimme pohtia liikkeen tai mielikuvan avulla, miltä haaste ja sen aiheuttamat tuntemukset tuntuvat ja miten mielikuva ja liike muuttuisivat jos ongelmaa ei enää olisi. Joskus fyysisen langan asettelu kehon ympärille auttaa hahmottamaan ja kommunikoimaan selvemmin omista rajoista itselle ja muille, jos juuri se tuntuu vaikealta.
Kehotietoisuus auttaa meitä myös silloin kun samaistumme liikaa toisen tunteisiin. Voimme yhteyden lisäksi vahvistaa myös erillisyyttämme tai hakea tilaa hankalalta tuntuvaan yhteyteen kehollisesti esimerkiksi siirtämällä katsetta, tai muuttamalla tietoisesti esimerkiksi omaa asentoamme, ryhtiä tai puherytmiä. Voimme myös tietoisesti rauhoittaa kiristynyttä ilmapiiriä tai levotonta lasta alkamalla itse hengittää syvemmin ja rauhallisemmin, ja itseämme, esimerkiksi hidastamalla tietoisesti kävelyä tai puhetta.
Terapiatilan lisäksi voimme miettiä myös kotona sitä, kuinka esimerkiksi valaistus, huonekalujen asettelu, tavaramäärä ja materiaalit, katseet ja äänensävyt vaikuttavat ihmisiin ja ilmapiirin rakentumiseen. Onko juhlissa tärkeämpää panostaa lämpimään vastaanottoon vai siihen, että pölyt on pyyhitty, myös perimmäisen kaapin ylähyllyltä.
Olemme saattaneet tottua pilkkomaan kehon ja mielen länsimaisen ajattelun mukaisesti. Psykofyysisestä näkökulmasta ne ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Ihminen voidaan nähdä ympäristönsä ja suhteidensa verkoston osana, jossa reagoimme toinen toisiimme, myös kehollisesti. Kehollisuutta on kiinnostavaa tarkastella lukuisista näkökulmista, esimerkiksi tarkastelemalla seksuaalisuutta, vireystilaa ja sen säätelyyn liittyviä mahdollisuuksia, väkivaltakokemuksia tai luovuuden ja liikkeen yhteyttä tai vaikka aisteja hyödyntävän mielikuvaharjoittelun vaikutuksia varsinaiseen motoriseen toimintaan. Myös katseen, äänen, kuuntelemisen, kosketuksen ja rentoutumisen tuomat mahdollisuudet ovat kiinnostavia näkökulmia kehollisuuteen.
Koita kuitenkin vaikka ensi alkuun, mitä sinussa ja muissa tapahtuu kun alat hymyilemään keskittyneesti. Tule sitten kertomaan, edellyttäen, että olet vielä vapaalla jalalla.
Seksuaaliterapeutti
Kirjoittaja toimii seksuaaliterapeuttina Väestöliiton Terapiapalveluissa Helsingissä ja Tampereella.
