Matkoilla – näkökulmia mielikuvitukseen
”Kun on nuttu nurinpäin, niin on onni oikein päin”, äitini sanoi, kun olin pukenut paidan päälleni väärin päin. Se oli virkistävää kuultavaa aikana, jolloin värityskuvat väritettiin usein tarkasti rajojen sisältä ja katse suuntautui kuvatehtävissä viiteen virheeseen. Myös teini-iässä sai vaellella ilman puhelinvalvontaa, jolloin mielikuvitusta sovellettiin myös monenlaisiin tyhmyyksiin. Voi olla jännittävää sepittää itsensä alaikäisenä baariin tai kävellä ulos kaupasta huulirasva piilotettuna ranskalaisen letin sisään, mutta mielikuvitus ja luovuus ovat kuitenkin ennen kaikkea edellytys ihmiskunnan kehitykselle. Esimerkiksi tasa-arvolaki, jalkapallo ja paistinpannu olivat joskus joidenkin kuvitelmia. Myös empatiakyky pohjaa mielikuvitukseen voidessamme kuvitella, miltä muista ihmisistä tuntuu.
Mielikuvitus terapiassa
Terapiassa voimme aktivoida kuvittelukykyä ja etsiä uusia näkökulmia ja muutosmahdollisuuksia esimerkiksi ihmissuhteisiimme tai ulkopuolisuuden kokemuksiimme liittyen. Jos aina toimimme, ajattelemme ja tunnemme kuten aiemmin, myös lopputulos on todennäköisesti ihan entisenlainen. Tämän voi huomata myös esimerkiksi silloin, kun päädymme toistuvasti suhteissamme rahankäyttöön tai sukulaisiin liittyviin riitely-mykkäkoulu-hyvittely-ketjuihin vuonna 2016 elokuisena torstaiaamuna lausuttu loukkaus tuoreena mielessämme.
Usein tavoittelemme totuutta, mutta terapiassa totuutta tärkeämpää voi olla se, minkälaisen merkityksen kokemuksemme saavat elämässämme. Mielikuvituksen keinoin tavoitamme esimerkiksi tarvitsemaamme etäisyyttä tai läheisyyttä tunteisiimme ja kokemuksiimme ja pystymme eläytymään paremmin myös toisten osapuolten näkökulmiin meitä koskettaneissa tilanteissa. Voimme myös kuvittelun avulla esimerkiksi ”kiinnittää” hajallaan vellovaa ahdistusta rajatummalle alueelle (esim. peukalo tai polvi), jolloin voimme ottaa ahdistavat tuntemukset täsmällisemmin tietoisen tarkastelun kohteeksi ja vapauttaa tilaa myös muille tuntemuksille ja lisätä hallinnantunnetta.
Visualisoinnin avulla voimme urheilijoiden tapaan myös terapiassa vahvistaa esimerkiksi itseluottamusta tai vuorovaikutustaitoja ja hyödyntää taipumustamme reagoida mielessä kuviteltuihin tapahtumiin samalla tavalla kuin oikeisiin tilanteisiin. Tulevaisuuden kuvittelun lisäksi voi olla korjaavaa saada palata mielessä johonkin menneisyyden kokemukseen, jossa olemme lamaantuneet ja kokeneet avuttomuutta ja kuvitella itsemme nyt aktiiviseen rooliin kyseisessä tilanteessa. Risteystilanteissa, esimerkiksi eroa tai työpaikanvaihdosta pohdittaessa, on mahdollista selkiyttää haluttua suuntaa esimerkiksi eläytymällä erilaisiin ratkaisuvaihtoehtoihin ja tutkia miltä vaihtoehdot tuntuvat, myös kehossa.
Mielikuvitus ympäristöämme kehittämässä
Eläytyessämme mielikuvitusta ja empatiaa hyödyntäen toisten asemiin, voimme tukea rakentavan yhteyden ja yhteistyön kehittymistä eri yhteisöissä. Kun inspiraation ja intuition yhdistää analyyttiseen ajatteluun, rajattoman mielikuvituksen tuotokset voivat saada konkreettisen runon, Teslan tai vaikkapa ruudin muodon ja palvella oman hyvinvoinnin lisäksi ympäristömme edistystä, tarpeita ja hyvinvointia. Vaikka emme olisi ruudinkeksijöitä, voimme kuvittelukykymme avulla ratkoa pieniä arkisia ongelmia ja välttää esimerkiksi liikenneruuhkan tai muuttaa orastavan konfliktin suunnan asiakaspalvelutilanteessa.
Mielikuvitus tukee ympäristömme hyvinvointia, edistystä ja tarpeita hyvin monella suunnalla. Olen esimerkiksi työssäni Tampereen yliopistossa (Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta) saanut ihailla erityisesti väitöskirjatutkijoiden ja heidän ohjaajiensa työtä. Vain taivas on rajana, heidän valjastaessaan älynsä, ahkeruutensa ja mielikuvituksensa tutkimustyöhön, tuottaen ratkaisuja myös yhteiskunnan ja teollisuuden monenlaisiin haasteisiin. Tämän esimerkin lisäksi luovaa ideointia hyödynnetään monenlaisissa ympäristöissä: Yhteisökinohankkeen puitteissa työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevat nuoret onnistuivat puolestaan toteuttamaan lyhytelokuvia, jotka kuvaavat inspiroivalla tavalla mielikuvituksen ja ahkeruuden monenlaisia mahdollisuuksia.
Joskus lasten ja ikääntyneiden vaikuttaa olevan sallitumpaa ilmaista mielikuvitustaan työikäisiä vapaammin. Kysy vaikka tuntemani lapsen mielikuvituskaverilta tai iäkkään ystäväni edesmenneeltä puolisolta, joka osallistuu innokkaasti edelleen ystäväni elämään. Vaikka mielikuvituksesta puhutaan usein lapsen kehitykseen liittyvänä tärkeänä tekijänä, mielikuvitusta tarvitaan aina elämämme loppuun saakka. Jos nyt ilmenisi, että seuraava alkaakin huulirasvan vuoksi matona, silloin sitä vasta tarvitaankin.
Kirjoittajasta
Anna Nykänen on seksuaaliterapeutti ja kasvatustieteiden maisteri (kasvatustiede, psykologia, sukupuolentutkimus sekä lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi). Hän on suorittanut psykofyysisen psykoterapian perusteet sekä rentoutusvalmentajan (hypnoosiohjaaja, mentaalivalmentaja) koulutuksen. Anna työskentelee Väestöliiton Terapiapalveluissa auttaen asiakkaitaan ihmissuhteiden, itsetunnon ja seksuaalisuuden haasteissa. Työssään hän hyödyntää myös suggestiivista rentoutusta, joka voi vahvistaa suorituskykyä ja itsevarmuutta tärkeissä elämäntilanteissa. Anna tarjoaa palveluja suomeksi ja englanniksi.
