Blogisarja 1/3: Uusperheen muodostuminen uusparisuhteen kautta
Ihastuminen, rakastuminen, uusi alku. Erilaisten tapojen ja perhekulttuurien yhdistäminen, uusien käytäntöjen ja kommunikaatiotapojen löytäminen ja arki. Taustalla ehkäpä ero, menetys, kuolemakin. Osumaa ottaneita pieniä ja isoja ihmisiä. Toiveita parisuhteesta, mutta kuinka, kun toisella on lapsia, toisella ei? Toisella tai molemmilla on lapsia ja lasten pitäisi tulla toimeen sekä keskenään että uuden aikuisen kanssa? Jopa asua yhdessä ja ainoa yhdistävä tekijä kuviossa on aikuisten välinen parisuhde? Kuinka kummassa, kun uusparisuhde ja uusperhe eivät toimikaan ensi- ja ydinperheiden säännöillä ja toimintamalleilla. Uusperhe on täynnä erilaisia ihmissuhteita, joiden kaikki osapuolet ovat lähteneet uuteen ilman edeltävää harjoitusta.
Tässä blogisarjassa pohditaan uusparisuhteen ja uusperhevanhemmuuden rakentumista sekä lasten näkökulmia uusperheen arjessa.
Rakkauden lisäksi mukana tulee myös vastuu
Uusparisuhde alkaa kahden aikuisen rakastumisella ja toistensa valitsemisella. Samaan aikaan on kuitenkin valittava jotain vielä laajempaa, sillä uusparisuhteessa ei ole olemassa pelkästään kahta toisiaan rakastavaa aikuista. Uusparisuhteeseen kuuluu olennaisena osana myös vähintään yksi vanhemmuus ja siihen liittyvä vastuu, eikä uusparisuhde siksi alussakaan kehity puhtaasti kahden aikuisen välisenä suhteena.
Vähintään kerran aiemmin epäonnistunut parisuhde ja perhe-elämä saavat aikuiset panostamaan uuteen elämäntilanteeseen ja uuteen parisuhteeseen joko entistä tiukemmin tai aremmin. Inhimillistä on pitää parisuhde erillisenä vanhemmuusarjesta niin, että parisuhde rakentuu omana, mahdollisesti pienenäkin elämänosiona lasten arjen ollessa etusijalla.
Inhimillistä on myös parisuhteessaan ajatella uusperheen korvaavan menetetyn ensiperheen ja auttavan lapsia ja aikuisia eron jälkeisessä surussa ja eheytymisessä. Aiemmat, eroon päättyneet suhteet voivat mahdollisesti myös tuoda suuria odotuksia uudelle parisuhteelle ja sen muodostamalle uusperheelle ja vaikuttaa näin kohonneeseen eroriskiin.
Uusperheen vaihtelevassakin dynamiikassa, tunteiden viidakossa ja perhekulttuurien sekamelskassa parisuhteen pitäminen keskiössä on ensiarvoisen tärkeää, sillä uusparisuhde on uusperheen ydin ja liima.
Ulkopuolisten katseiden keskellä – rajojen merkitys
Jotkut uusparit ovat kuvailleet elävänsä akvaariossa, jonka ulkopuolella muut ihmiset – myös entiset puolisot katsovat, arvioivat ja määrittävät jopa sanelluin käytännöin heidän parisuhdettaan ja perhettään.
Akvaarioelämästä yksityiseen elämään päästäkseen uusparin on asetettava rajoja, vaikka se usein onkin haastavaa. Rajojen asettaminen paitsi uusparisuhteen ja uusperheen säännöin ja sopimuksin perheen sisällä myös ulospäin on perheen elinehto.
Yhdessä sovittujen rajojen rakentaminen ja niiden noudattaminen parisuhteen ja perheen arvojen sekä arjen toimivuuden näkökulmista tuo hyvinvointia koko uusperheelle. Toimiva, turvallinen parisuhde heijastaa ympärilleen valoa ja lämpöä ulottaen turvaa myös koko uusperheeseen.
Parisuhde uusperheen ytimessä
Uusperheiden perheytymisprosessien on todettu kestävän useita vuosia ja sisältävän sekä pumpulipilviä ja aurinkoa että sateita ja salamointia. Muistisääntönä on hyvä pitää ajatusta siitä, että haasteiden kasvaessa tulisi rakkautta vaalia lujemmin kuin koskaan. Merkityksellistä rakkaudessa on kipukohtienkin kohtaaminen puhumalla ja uskaltamalla olla myös heikko. Puhuminen nostaa keskiöön uusparin sitoutumisen, toivon, luottamuksen ja tahdon – peruselementit turvalliseen ihmissuhteeseen. On tärkeää uskaltaa ja osata tarvittaessa pyytää myös ulkopuolista, ammattilaisen antamaa tukea matalalla kynnyksellä
Kirjoittajasta
Heli-Anna Immonen on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä (YTM), kasvatustieteen maisteri (kasvatuspsykologia), uusperheneuvoja, neuropsykiatrinen valmentaja ja lyhytterapeutti. Lisäksi hän on suorittanut julkisen sektorin kaksivuotiset perheterapiaopinnot sekä Solmuja parisuhteessa -parineuvojaopinnot.
Heli-Annalla on laaja työkokemus perheiden kanssa työskentelystä, erityisesti vanhemmuuden haasteiden, uusperheiden monimuotoisten tilanteiden ja erotyöskentelyn parissa. Hän kohtaa työssään lapsia, nuoria, aikuisia sekä pariskuntia. Perheiden kanssa tehtävä työ on hänelle sydämenasia, ja hän nojaa työskentelyssään vahvuusajatteluun.
Asiakastyössä Heli-Annalle on tärkeää kuulla ja nostaa esiin asiakkaan oma ääni – oli kyseessä lapsi, aikuinen, pari tai laajempi perhe, yksilö- tai verkostotyön kontekstissa. Hän ajattelee, että asiakas on itse oman elämänsä asiantuntija, ja hänen tehtävänsä on kunnioittaa tätä yksilöllistä prosessia toimien kuulijana ja hoksauttajana yhdessä pohtien.
Heli-Annan vastaanotolle ovat tervetulleita pohtimaan askelmerkkejä polullaan niin yksilöt, parit kuin perheetkin – myös kertakäynnit ovat mahdollisia.
.
