Perheterapia on psykoterapian muoto, jossa huomioidaan ja otetaan myös mukaan koko perhe. Terapeutti suunnittelee yhdessä perheen kanssa, millä aikataulla edetään ja keitä tapaamisiin osallistuu, jotta perheen ja sen yksittäisten jäsenten hyvinvointia voidaan parantaa ja vahvistaa. Perheterapia voi siis olla monimuotoista ja tapaamisten kokoonpano vaihdella tarpeiden mukaisesti.
Perheterapiaan tullaan monenlaisten ongelmien vuoksi. Tavallisimpia syitä ovat esimerkiksi perheen vanhempien tai lasten keskinäinen riitely, kasvatukselliset ongelmat tai vaikkapa tärkeistä asioista puhumisen vaikeus. Joskus perheen vanhemmat huomaavat, että ristiriitoja ei pystytä ratkomaan riittävän hyvällä tavalla, vaan perheenjäsenten välille syntyy puhumattomuutta tai vihanpurkauksia. Myös yksittäisen perheenjäsenen sairastuminen psyykkisesti tai fyysisesti vakavaan sairauteen, on syy hakeutua perheterapiaan. Perheterapiaa käytetään usein yksittäisen perheenjäsenen oman terapian lisäksi.
Perheen elämänkaaressa on myös kehityksellisiä kriisejä, joiden kohtaaminen voi synnyttää perheterapian tarpeen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi nuoren murrosiän haasteet. On myös tavallista, että uusperheen kehitysvaiheisiin liittyy pulmia, joita ratkotaan perheterapialla. Joskus perheterapian tarvetta nousee myös perheen kohtaamien vakavien kriisien vuoksi. Tällaisia saattavat olla erilaiset yllättävät muutokset, kuten perheenjäsenen sairastuminen tai kuolema, avioero tai muu muutos perheen totuttuun arkeen
Perheterapian tavoitteena on vaikuttaa perheen sisäisiin vuorovaikutusmalleihin siten, että vaikeat ja toimimattomat vuorovaikutusmallit muuttuisivat paremmiksi ja että kommunikaatio helpottuisi. Perheterapiassa etsitään ja tunnistetaan myös perheen vahvuuksia ja pyritään löytämään ja vapauttamaan voimavaroja perheen arkeen. Terapian aluksi usein mietitään, kuka perheessä on huolissaan ja miksi ja miten tämä huoli tai ongelma vaikuttaa eri perheen jäseniin. Terapiassa on tärkeää, että jokainen osallistuja tuntee, että tulee kuulluksi kokemuksineen ja tunteineen. Perheterapiassa rakennetaan ymmärrystä jokaisen perheenjäsenen kannalta. Yhdessä etsitään ratkaisuja rakentavassa hengessä, ei syytellen tai perheenjäsenten virheitä osoitellen. Joskus, varsinkin, jos mukana on lapsia, voidaan käyttää keskustelun lisäksi luovia menetelmiä, kuten piirtämistä. Joskus rakentavia ja toimivia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja kommunikoida, voidaan harjoitella tapaamisella ja sitten jatkotapaamisilla seurataan, miten ne ovat arjessa toimineet.
Vaikka kokoonpano saattaa vaihdella tarpeen mukaan, perheterapiaprosessiin voi kuulua myös yksilökäyntejä. Toisinaan tapaamiseen voidaan kutsua perheenjäsenten lisäksi myös lähiverkostoa. Perheterapiaprosessin aluksi määritellään tavoitteet, mihin terapialla pyritään. Yleensä tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja löytää tilanteeseen ratkaisuja, joita kaikkien perheenjäsenten mielestä kannattaa kokeilla ja ottaa käyttöön. Perheterapian prosessien pituus ja tapaamisten välit vaihtelevat tarpeiden mukaan. Joskus perheelle riittää vain parikin istuntoa tilanteen helpottamiseksi. Toisinaan perhe voi käydä säännöllisin väliajoin pidemmän, jopa 1–2 vuoden prosessin. Tapaamiset kestävät 90 minuuttia kerrallaan ja toteutuvat yleensä 2–4 viikon välein.
Myös perheterapiaan voi saada Kelan tukea. Tällöin perheterapian tarpeesta on tärkeää keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Tukea Kelasta perheterapiaa varten haetaan samalla tavalla, kuin muutakin kuntoutuspsykoterapiaa. (Kelan kuntoutuspsykoterapia: https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia)
