Istahdan terassin rappusille ja suljen silmäni. Kesäkuinen aamuhetki on täynnä kiireettömyyttä. Kuuntelen omenapuiden lehvistössä piileskelevien sieppojen sirkuttelua. Niillä on asiaa toisilleen, mutta minä en heidän kieltään ymmärrä. Aurinko kurkottelee minua ja koko ympäröivää tienoota kohden, herätellen meidät kaikki lempeästi uuden päivän kukoistukseen. Hengitän rauhallisesti sisään ja ulos. Annan ajatusteni levätä tässä hetkessä. Nautin kiireettömästä olostani… Lue lisää…